Haluamme tuoda esiin Annantalon taidekasvattajien näkökulman keskusteluun, joka liittyy meneillään olevaan Annantaloa koskeviin suunnitelmiin opetuksen rakenteen muuttamisesta.
Annantalo on ollut ihailtu ja arvostettu niin valtakunnallisesti kuin kansainvälisestikin. Toista vastaavaa monitaiteista lapsille, nuorille ja perheille taidekasvatusta tarjoavaa tahoa ei tietojemme mukaan ole. Osa-aikaisina työskentelevät taiteilijaopettajat ovat mahdollistaneet sen, että lapset ja nuoret saavat työskennellä aktiivisesti kentällä toimivien ammattilaisten opastuksella.
Tuleva taideopetuksen uudistus ei tue taiteilijaopettajuutta eikä monitaiteisuutta. On myös mahdotonta, että 12 taidekasvattajaa voisi hoitaa 42 taidekasvattajan työmäärän. Kaupunkilaisille tämä uudistus tarkoittaa väistämättä palvelujen supistumista.
Tiedon pitkäkestoisen vapaa-ajan opetuksen loppumisesta saimme oppilaiden vanhemmille ja medialle lähetetyn tiedotteen kautta 24. tammikuuta. Näin ollen meillä ei ollut mahdollisuutta valmistautua kohtaamaan lasten ja heidän huoltajiensa hämmennystä ja huolta tilanteesta.
Meitä hämmentää tieto, että joka vuosi jopa satoja perheitä on jäänyt vapaa-ajan kurssien ulkopuolelle. Sen sijaan joitakin kursseja ei ole päästy aloittamaan, koska niille ei ole ollut tarpeeksi ilmoittautujia. Miksi kysyntään ei vastattu perustamalla lisäryhmiä suosituille kursseille? Uusi kurssisuunnittelu ei vastaa tarpeeseen.
Keitä ovat ne oppilaat, joita uudistus hyödyttää? Kuinka kurssien ulkopuolelle jääneet lapset ja nuoret aiotaan tavoittaa? Mitä tarkoitetaan nykyisten vapaa-ajan kurssien tilalle suunnitelluilla lyhytkursseilla? Miksi taidekasvattajien osaamista ei hyödynnetty suunnittelussa?
Kaupungin vastauksessa (HS Mielipide 13.2.) ymmärrys taiteen opiskelusta ja taiteesta loistaa poissaolollaan. Uuden suunnitelman myötä lapsi opettelee hetken yhtä asiaa ja siirtyy sitten toiseen saamatta mahdollisuutta syventää ajatteluaan ja oppimaansa. Tarvitsevatko lapset lisää lyhytjänteistä ja jatkuvasti vaihtuvaa sisältöä elämäänsä? Taide ei ole pikanautinto tai pelkkä viihdyke.
Pyrkimys parantaa taidekasvattajien asemaa ja tasa-arvoa työyhteisössä kuulostaa hyvältä, mutta tapa, jolla uudistusta on edistetty, ei ole ollut kaupungin omien arvojen – läpinäkyvä, avoin, rehellinen – mukainen. Prosessissa ei ole kuultu niitä, joita uudistus eniten koskettaa: oppilaita, heidän huoltajiaan ja taidekasvattajia.
Joukko Annantalon nykyisiä taidekasvattajia
Julkaisemme kirjoituksen
poikkeuksellisesti nimimerkillä.
Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.
