Elinkeinoelämän keskusliitto (EK) haluaa edistää vapaaehtoista hiilimarkkinaa (HS 21.2.). Vapaaehtoisuus toimii huonosti markkinataloudessa silloin, kun ilmastopolitiikka ja sääntely ovat epätäydellisiä.
Suomessa on jo käytössä hiilidioksidivero ja EU:n jäsenenä myös päästökauppa.
Ensi vaiheessa kannattaisi tähdätä jo olemassa olevan sääntelyn kustannustehokkuuden parantamiseen niin, että (toimi)alasta riippumatta hiilidioksidipäästöllä olisi sama hinta. Muun muassa tästä syystä EU:n päästökauppaa ollaan laajentamassa esimerkiksi liikenteeseen ja asumiseen. Tältä osin myös maatalouden ympäristöpolitiikka tulisi uudistaa.
Hiljattain EK tiedotti tilaamastaan selvityksestä Suomen viennin ”hiilikädenjäljestä” (HS 17.1.). Hiilikädenjäljen mittaustavassa hiilidioksidipäästöt muuttuvat vientiyrityksille myönteiseksi ilmastoteoksi, koska kädenjäljessä oletetaan, että Suomen viemät tuotteet korvaavat vientimaassa vielä pahemmin saastuttavia tuotteita kulutuksessa.
Positiivisesta kädenjälkilaskelmasta huolimatta suomalaisten vientiyritysten päästöt lisäävät Suomen tuottamaa hiilidioksidikuormaa, jota tulisi kuitenkin vähentää myös kotimaisin ponnisteluin.
Lisäksi Suomen valtio menettää päästöoikeuksien huutokauppatuloja niiden yritysten osalta, jotka saavat päästöoikeudet ”ilmaiseksi” veronmaksajilta. Vuonna 2021 nämä menetetyt huutokauppatulot olivat arviolta 750 miljoonaa euroa, ja lisäksi yrityksille maksettiin yli 100 miljoonaa euroa päästökaupan epäsuorien kustannusten kompensaatiotukea. Samana vuonna päästöoikeuksistaan maksamaan joutuneet yritykset tulouttivat valtiolle yli 400 miljoonaa euroa.
Näidenkin ilmastopolitiikan epäkohtien korjaamiseen soisi kiinnitettävän huomiota, etenkin valtiontalouden alijäämää tarkasteltaessa.
Anni Huhtala
Helsinki
Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.
