Luimme Hesarin arvion (13.2.) Janne Mäkelän teoksesta Rytmioppia – Pop & Jazz Konservatorio 1972–2022. Olimme enemmän kuin tyrmistyneitä. Ison näyttävän artikkelin lopussa arvostelija mainitsee teoksen 600 nimen hakemiston, ”joista täytyy aivan erikseen mainita Järvisen tärkein tuki, puoliso Seija Järvinen”.
Miten voi edelleen olla mahdollista, että tunnetun menestyneen miehen rinnalla aivan yhtä menestynyt puoliso mainitaan vain tukena? Mäkelän teoksessa selkeästi kerrotaan, että Klaus ja Seija Järvinen olivat Oulunkylän Pop/Jazz Musiikkiopiston keskeiset perustajat. Arviossa esiintyneestä väheksynnästä ovat vuosisatojen ajan joutuneet kärsimään lukuisat lahjakkaat naiset – taidemaalarit, säveltäjät, kirjailijat, näyttelijät ja muut, jotka epäonnekseen ovat rakastuneet kuuluisaan mieheen. Historiateoksissa heidän lahjakkuutensa ohitetaan ja muistetaan vain ”miehensä tukijoina”.
Me kolme – Tertta Saarikko Seijan vanhimpana lapsena, Outi Mäenpää läheisenä siskontyttärenä ja Peter Lerche perheystävänä, Ogelista valmistuneena ja edelleenkin Pop & Jazz Konservatoriossa kitaransoittotunteja pitävänä – seurasimme alusta alkaen läheltä kaikki vuodet Seijan ja Klasun idealistista, jopa hullunrohkeaa kovaa taistelua unelmansa eteen. Sitä taistelua kesti pitkään.
Seijan tyttärenä muistan kaikki ne loputtomat illat, kun he keittiön pöytämme ääressä miettivät ja laskivat, miten he pystyisivät tämän unelmansa toteuttamaan. Äitini taitavana numeroiden hallitsijana teki lukuisia isoja laskelmia ja rahoitussuunnitelmia, jopa oma kotimme pantattiin! Yhdessä he pohtivat tulevia opiston opettajia, tekivät opetussuunnitelmia, keräsivät pienen ydinporukan, tapasivat päättäjiä ja tukijoita. Ennen kaikkea he yrittivät muuttaa asenteita ja ennakkoluuloja. Tämä vei vuosia.
Oppilaitos saatiin lopulta käyntiin, ja Klasusta tuli rehtori. Seija vastasi vuosikaudet vaativista valtion avustushakemuksista ja opetti musiikinopettajan työnsä ohella Ogelissa myös musiikinteoriaa. Ogeli eli nykyisin yli tuhannen opiskelijan Pop & Jazz Konservatorio on tämän voimakaksikon yhteinen lapsi, jonka taivalta molemmat seurasivat suurella intohimolla ja rakkaudella kuolemaansa asti – yhdessä. Konservatoriota ei yksinkertaisesti olisi olemassa ilman heitä molempia.
Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut ja toimittanut. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.
