Nimimerkki Opettaja kirjoitti (HS Mielipide 23.2.), että oppimistulosten heikkeneminen johtuu muun muassa siitä, etteivät nuoret tee enää läksyjä, ja kodeissa tulisi valvoa tehtävien tekemistä.
Olen opettaja ja nuoren miehen vanhempi. Seurasin pojan koulunkäyntiä, kuulustelin ja autoin niin kauan, kun oppikirjat olivat paperisia. Oli helppo vilkaista nopeasti, missä kohtaa koulussa oltiin menossa ja etenivätkö tehtävät. Nuori teki tehtävät, koska koulussa opettaja katsoi, että läksyt on tehty. Kun kirjat siirtyivät verkkoon, hävisi vanhempien mahdollisuus seurata ja tukea koulunkäyntiä, koska verkkomateriaalit ovat bittiavaruudessa. Kehitysvaiheessa kipuilevan teinin tukeminen koulunkäynnissä valui vanhempienkin käsistä.
Nyt poika on lukiossa. Näyttää siltä, ettei digitehtäviä enää tarkisteta, niistä ei saa palautetta eikä opettajia kiinnosta, miten tehtävät on tehty. Toki voi ajatella, että nuoren tulee ottaa vastuu omista tekemisistään, mutta entäpä, jos ei kykene? Jätetään suosiolla vapaaseen pudotukseen ja voivotellaan pudokkaita? Erityisesti alisuoriutuvista pojista ollaan huolissaan, mutta mitä on tehty, että he pystyisivät mukana?
Kotona on vaikea tukea, jos koulusta ei tule mitään viestiä tekemättömistä läksyistä, eikä itse asiassa nuorelle itsellekään mainita niistä mitään. Esimerkiksi kemiassa, äidinkielessä ja matematiikassa on annettu lista harjoituksia, joita tulisi tehdä periodin aikana, mutta mitä tehtävien suorittaminen hyödyttää, jos niitä ei käydä läpi tai tarkisteta? Virheet jäävät elämään ja vaikeat tehtävät pureksimatta.
Digikirjat sopivat opiskeluun vain motivoituneimmille. Moni tarvitsisi tukea opiskeluun vielä toisella asteellakin.
Paperikirjat takaisin
Julkaisemme kirjoituksen
poikkeuksellisesti nimimerkillä.
Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.