Tiedon määrä on mittaamaton. Sitä ei voi hankkia isältä pojalle -periaatteella. Onko olemassa enää perusasioita, joita nuori tarvitsee koulussa ja työelämässä? On, jos kuuntelee opettajia ja työnantajia. Perustaitoja on hukattu uudistusten mukana. Nopeatempoinen uudistaminen katsoo tulevaan. Se on välttämätöntä. On myös katsottava, mitä taakseen on jättänyt.
Oppilaat opettelevat asioita, joita tulevaisuus vaatii. Hyvä. Onko mikään huonontunut? Oma kokemukseni yli neljältäkymmeneltä vuodelta havainnoi, että esimerkiksi rauhallisuus, pitkäjänteisyys, siisteys, epämiellyttävän työn tekeminen ja peruskäytöstavat ovat heikentyneet. Toki koko yhteiskunta on muuttunut, ei vain koulu. Mainittuja taitoja tarvitaan kuitenkin aina. Ne ovat uudenlaisenkin oppimisen perusedellytyksiä. Kaikesta ei elämässä selviä klikaten.
Oppilaan omaa vastuuta on vähennetty. Säännölliset kotiläksyt ovat vähentyneet. Niiden säännöllinen kuulustelu on vähentynyt radikaalisti. ”Laiskaan” jääminen on usein mennyttä maailmaa. Välttämätön lukemisen harjoittelu on vähentynyt. Digimateriaali kuntien säästöissä korvaa kirjoja. Lukemisen voi korvata kuunnellen. Vastaus löytyy vaihtoja näppäillen. Kiinalainen opettelee vähintään parituhatta merkkiä. Me emme viitsi kirjoittaa siististi 24:ää aakkosta. Pitäisikö? Onhan näppäimet.
Kouluyhteisön yhteiset hetket ovat vähentyneet. Aika ei riitä. Suomalainen koulu on yhä enemmän yksilökeskeinen. Unohdetaan, että yksilö tarvitsee yhteisön, johon kuulua. Ei ole sattuma, että eräs kielivähemmistömme peruskoulu pärjää paremmin monella mittarilla. Jos on levoton olo, voit rullata tuolia ja pulpettia. Niiden pyöristä tuli jossain vaiheessa välttämättömiä. En koskaan ymmärtänyt miksi. Pulpeteista poistettiin myös oman tavaran säilytysmahdollisuus. Toki sellainenkin on. Se on lokerikko muualla luokassa. Sinne käy kulku sitten.
Edelliset ainakin alakoulua koskevat satunnaiset esimerkit kuulostavat kovin lapsellisilta. Yksikään niistä ei kesää tee, eikä vie turmioon. Ne kertovat suunnasta. Opiskelun perusasioita on korvattu visioilla. Papereita täytetään ja projekteja riittää. Digiajan opetus on välttämätöntä. Sen ei kuitenkaan tarvitsisi sivuuttaa hyviksi koettuja asioita.
Olen peruskoulun vankkumaton kannattaja. Pidin uudistuksista. Olen tehnyt eläköitymiseni jälkeen useita vuosia erilaisia sijaisuuksia. En tunnustaudu vain vanhan vaalijaksi. Vauhtisokeus ei saisi viedä lasta pesuveden mukana.
Opettaja tarvitsee uudistusten tiellä työrauhaa, kuulemista, tukea, byrokratian siivousta ja tietysti resursseja. Uudistaa ei pidä uudistamisen vuoksi. Pysähtyminen ja ajoittainen arviointi on aina välttämätöntä.
Jussi Hietala
Tampere
Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.