Julkisuudessa on jälleen keskusteltu poliisin vaikeuksista. Poliisiammattikorkeakoulun kurssit eivät täyty, ja siitä juontuvat ongelmat alkavat kasaantua. Alan opiskelijana haluan kertoa ajatuksistani.
HS kertoi (23.2.), että poliisiammattikorkeakoulu muuttaa jonkin verran valintakokeidensa vaatimuksia. Tämä on varmasti perusteltu päätös, mutta ratkaiseeko se pitkällä aikavälillä varsinaista ongelmaa? Hiljattain uutisoitiin myös siitä, miten poliisiksi hakeutuvista yli puolet jättää tulematta kokeisiin. Syyksi haamuhakemuksille esitettiin esimerkiksi työttömyysetuuden saamista.
Onko todellinen ongelma kokeiden haastavuus, kuten julkisuudessa on esitetty, vaiko se, että kokeisiin ei ole aikomustakaan edes saapua? Jos vastaus on jälkimmäinen, miksi tosissaan yrittäviä ei riitä?
Vaikka itse haluankin alalle, kipeä kysymys on silti se, onko poliisin työura laajemmin ajatellen enää houkutteleva.
Työstä julkisuudessa annetun kuvan pohjalta en ihmettele, jos joku valitsee toisin: Tutkijat hautautuvat juttujensa alle, tutkinta-ajat venyvät sekä väkivalta ja viranomaisvastaisuus lisääntyvät yhteiskunnassa. Poliisi ei tee mitään, ja silloin kun poliisi on tehnyt jotain, se on tehty huonosti. Rahaa ei ole, ja kun sitä on, sitä ei sittenkään ole.
Vaikka poliisin työ on paljon muutakin, eihän tämä kovin houkuttelevalta kuulosta. Saman palkan saa muuallakin.
Uskon, että tilanteen jatkuessa tällaisena saatamme lopulta päätyä kiertämään noidankehää: poliiseja ei ole tarpeeksi, jolloin työ on raskasta, ja poliisiksi ei hakeuduta, koska työ on raskasta.
Valintakokeiden muutos on osa ongelman ratkaisua, mutta itse suuntaisin vakavan katseen myös kohti päättäjiämme. Miten tähän tilanteeseen on päädytty ja mitä asialle aiotaan tehdä?
Riku Salmivuori
poliisiopiskelija, Tampere
Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.
