Helsingin koulujen eriytyminen on herättänyt paljon keskustelua. Mielestämme eriytymisen ehkäisemiseksi tulisi ennemminkin kiinnittää huomiota erityisen tuen oppilaiden tarpeisiin ja kohteluun kuin painotettuun opetukseen.
Esimerkiksi autisminkirjolla oleva nuoremme saa tällä hetkellä käydä peruskoulua vain kuusi tuntia viikossa koulun tilojen ulkopuolella.
Me vanhemmat yritämme omien töidemme ohella ottaa nyt koppia sekä opetuksesta että syrjäytymisvaarassa olevasta nuoresta, joka itse haluaisi käydä koulussa normaalisti luokkatovereidensa kanssa. Oppimisvaikeuksia hänellä ei ole, mutta muun muassa riittämätön tuki, ennakoinnin puute, suuri luokkakoko ja vaihtuvat opettajat ovat johtaneet siihen, että hän ei selviydy yleisopetuksen luokassa.
Vuosien kuntoutus ja erilaisilla tukitoimilla saavutettu hyöty on nyt valumassa hukkaan, koska lapsemme ei enää saa tarvitsemaansa tukea. Hän tarvitsisi ehdottomasti joko pienluokkapaikan tai henkilökohtaisen avustajan luokkaan, mutta näitä Helsingillä ei ole tällä hetkellä hänelle tarjota.
Riittämättömien tukitoimien vuoksi tilanteesta kärsivät luokassa niin opetus kuin opettajakin, muut oppilaat ja lapsemme, joka on nyt saanut häirikön maineen ja suljettu pois luokkayhteisöstä. Ainoa tukea tarvitseva oppilas hän ei luokalla ole.
Hoitotakuun tavoin olisi hyvä, että tietyssä ajassa koulujen olisi pakko varmistaa oikeanlainen tukimuoto oppilaalle. Lapsilla pitää olla oikeus käydä koulua ja saada tarvitsemansa tuki. Pitkällä aikavälillä tästä syntyisi myös säästöjä, kun oikeanlaista tukea olisi tarjolla ennen kuin ongelmat ovat kärjistyneet ja eriytyminen alkanut.
Tuulimyllyjä vastaan taistelevat vanhemmat
poikkeuksellisesti nimimerkillä.
Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut ja toimittanut. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.