Moni seuraa ahdistuneena keskustelua vammaispalvelulaista. Syitä ahdistukseen on monia. Asiantuntijat esittävät lakiesityksestä julkisuudessa ristiriitaisia, osin tarkoitushakuisia tulkintoja. Oikeaa tietoa lain sisällöstä on vaikeaa saada. Palveluiden heikkenemistä pelätään. Vammaisten keskinäinen vastakkainasettelu ahdistaa.
Vammaispalvelulain kohdalla ollaan poteroissa, joissa jokainen ajaa omaa etuaan. Parempaa jälkeä saataisiin aikaan, jos laajalla rintamalla kirjoitettaisiin laki niin, että se takaa jokaiselle vammaiselle yksilöllisen tarpeen mukaiset palvelut. Ja vaadittaisiin yhteisesti resurssien lisäämistä. Näin asia ei kuitenkaan mennyt. Jos valiokuntakeskustelun aikana kehitysvammaisten lobbarit tekivät vahvinta työtä, nyt äänessä ovat liikunta- ja aistivammaiset pärjääjät.
YK:n vammaissopimus edellyttää, että vammaispalvelulain alle tuodaan myös ne vammaiset, jotka eivät ole kuuluneet aiemmin kaikilta osin lain piiriin. Tästä eivät monet pidä. Ilmoilla on ihmisvihamielistä puhetta siitä, kuinka lain piiriin tuodaan liikaa ihmisryhmiä. On vaikeaa purematta niellä ”se kaikki on pois meiltä pärjääviltä vammaisilta” -retoriikkaa, jos sitä ei osata perustella. Laissa ei ole kohtaa, jonka mukaan vaikkapa tuettu työtoiminta rahoitetaan ottamalla kuljetuspalvelu työmatkoihin pois liikuntavammaisilta.
On ymmärrettävää, että halutaan puolustaa omia, jo saavutettuja palveluita, ja parantaa niitä. En itsekään liikuntavammaisena henkilönä halua, että oikeuksiani heikennetään. Toisaalta en tarvitse samoja palveluja kuin joku toinen. En kannata jakoa eliittivammaisiin eli hyviin työmarkkinakansalaisiin ja sitten niihin ei-niin-pärjääviin vammaisiin. Vammaispalvelut kuuluvat kaikille, ei vain parhaiten suoriutuville.
Elitismi ja solidaarisuuden puute siis kukoistavat vammaispalvelulakia koskevassa keskustelussa. On myös tekopyhää väittää, että uusi laki asettaa vammaiset keskenään eriarvoiseen asemaan. Vammaiset ovat aina olleet eriarvoisia suhteessa toisiinsa.
On täysin selvää, että niin uudessa laissa kuin vammaispolitiikassa yleisestikin vammaisia ajatellaan kohteina, ei toimijoina. On myös selvää, että laki on epämääräisesti kirjoitettu eikä riittäviä resursseja toteuttaa palvelut nyt ole. Lakiesitys menee todennäköisesti pian eduskunnassa läpi. Sen jälkeen meillä kaikilla on tuhannen taalan paikka vaikuttaa resurssien lisäämiseen, lain vaikutusten seurantaan ja lain virheiden korjaamiseen.
Maija Karhunen
Helsinki
Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.