Markus Lähteenmäki kaipasi Tallinnan arkkitehtuurimuseon näyttelyarviossa suomalaiselta nykyarkkitehtuurilta luovuutta ja osallisuutta paremman tulevaisuuden luomiseen (HS Kulttuuri 24.2.).
En ole samaa mieltä Lähteenmäen kanssa siitä, että ajattelun terävyys olisi hävinnyt. Vaikka uutiskynnyksen ylittävät projektit ovat useimmiten perusrakentamisen mallin mukaisia, pinnan alla on uuden sukupolven suunnittelijoita. Heillä on halua ja kykyä osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun erityisesti kestävyysmurroksen näkökulmasta.
Suunnittelussa näkyy rakennusten ja materiaalien uudelleenkäyttö tai vaikkapa biopohjaiset materiaalit. Samalla rakentaminen kytkeytyy nykyistä herkemmin sosiaalisiin verkostoihin tunnistaen olemassa olevan kaupunkikulttuurin voiman.
Kotimaisina esimerkkeinä voi mainita lukuisat perinteisistä arkkitehtitoimistoista poikkeavat ryhmittymät. Näitä ovat muun muassa Vapaa kollektiivi ja You Tell Me, sekä Uusi kaupunki, jonka näyttely kaupunkielämän tulevaisuudesta on parhaillaan esillä Arkkitehtuurimuseossa. Uusi asenne näkyy myös korkeakouluissa, joissa arkkitehtiopiskelijat ovat erityisen kiinnostuneita kestävyydestä.
On syytä huolehtia, että myös muut alat insinööreistä kiinteistötalouden osaajiin luovat uutta sukupolvea muuttaen lainsäädäntöä ja rakentamisen kulttuuria. Annetaan heille näkyvyyttä ja tekemisen paikkoja.
Antti Lehto
apulaisprofessori
Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu, Aalto-yliopisto
Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.
