Helsingin Sanomissa käsiteltiin (Pääkirjoitus ja Vieraskynä 24.2.) Ukrainan sodan isoa kuvaa ja sitä, mitä sodan jälkeen tapahtuu.
Ukrainan kohdalla kyseessä on taistelu valtion olemassaolosta. Euroopan koko turvallisuusarkkitehtuuri on myös uhattuna. Suomi ja Ruotsi ovat jo tehneet johtopäätöksensä ja pyrkineet puolustusliitto Naton jäsenyyteen. Geopoliittisesti sota on Yhdysvaltain johtamien demokraattisten maiden ja Kiinan välisen järjestelmätason kilpailun sivunäyttämö. Maailmankaupan varassa olevan Kiinan kannalta sota on kiusallinen, mutta sen päättäminen lännen selvään voittoon ei olisi sen etujen mukaista.
Hyökkäyssotaa käy Venäjä entisen KGB-virkailijan Vladimir Putinin yksinvaltaisella johdolla tavoitteena Neuvostoliiton toisen maailmansodan jälkeen saavuttaman suurvalta-aseman palauttaminen. Putinin ympärillä on kaatuneen neuvostovaltion väkivaltakoneiston tai sen kulttuurin omaksuneiden nuorempien miesten ryhmä.
”Kiinan kannalta sota on kiusallinen.
Venäjän tosiasiallisena tukijana on rauhanaloitteellaan esiintyvä Kiina. Kiinan yhteiskuntamalli on yksipuoluejärjestelmä, jossa kaikki valta on keskitetysti demokraattisen sentralismin mukaan johdetulla kommunistipuolueella. Puolueella on yli 95 miljoonaa etuoikeutettua jäsentä ja 4,8 miljoonaa paikallisosastoa. Valtion ja puolueen johtaja Xi Jinping hyväksyttiin vuonna 1970-luvulla puolueen jäseneksi kymmenennellä hakukerralla. Poliittisen meritoitumisen järjestelmä on tehokas.
Puolueen asiakirjoissa esitetty ideologia on marxismi-leninismi kiinalaisin sovelluksin. Ideologiasta on jäljellä sortava ja kansalaisvapauksia polkeva puolueen yksinvalta, jota harjoitetaan jopa sulkemalla kansalaisia joukkomitassa pakkotyöleireihin uiguurialueen vankileirien saaristossa. Putinkaan ei yllä tällaisiin ihailemansa Stalinin luomuksiin.
Kiinalainen ja hyviä tuloksia tuottanut ideologinen erikoisuus on jopa työväen riistonkin muodossa esiintyvän kapitalistisen voitontavoittelun salliminen. Puolueen pysyminen vallassa edellyttää väestön elintason nousua, johon päästiin siirtymällä riittävästi markkinaehtoiseen talouteen. Kiinan maailman maille yhä avoimemmin tarjoama malli on yksipuoluejärjestelmä ratkaisuna ajan suuriin haasteisiin.
Neuvostoliiton romahdettua ja kylmän sodan päätyttyä arveltiin kommunistisen mallin kärsineen lopullisen tappion. Niin ei kuitenkaan käynyt, vaan tappion kärsi sosialistinen suunnitelmatalous ja Neuvostoliiton kommunistinen puolue, joka ei kyennyt uudistumaan. Kiinan kommunistinen puolue oli luopunut sosialistisesta suunnitelmataloudesta jo vuosikymmen aikaisemmin.
Ukrainan sodan lopputuloksella on geopoliittista merkitystä. Ukrainan tappioksi tulkittava tulos olisi järjestelmien välisessä kamppailussa erityisesti etelän maiden suuntautumiseen vaikuttava, Ukrainan voitto sen sijaan tuki liberaalille demokratialle ja tietysti Yhdysvaltojen johtamalle liittoumalle, jos niin halutaan sanoa.
Maailmanaikojen käänne saanee kuitenkin odottaa.
Aarne Mattila
talous- ja sosiaalihistorian dosentti
Helsinki
Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.
