Neljä vuotta sitten koettiin suomalaisen euroviisuilmiön aallonpohja.
Uuden musiikin kilpailun finaalissa esiintyi Darude. Hänet oli jo valittu Suomen viisuedustajaksi, ja lähetyksessä päätettiin ainoastaan kisakappale. Surullista kilpailua katsoi alle 358 000 ihmistä, vähemmän kuin yhtäkään aiempaa UMK-finaalia.
Neljässä vuodessa UMK:n katsojamäärät ovat nousseet lähes miljoonalla. Viime lauantaina ohjelmaa katsoi keskimäärin 1,3 miljoonaa ihmistä.
Miten valtava epäonnistuminen on onnistuttu kääntämään massiiviseksi hitti-ilmiöksi?
Tärkein syy on, että UMK:ta lähdettiin uudistamaan rohkeasti. Artistien välinen kilpailu palautettiin, konseptia yksinkertaistettiin ja mukaan houkuteltiin nuoria lupaavia nimiä.
Mukana oli myös onnea. Erika Vikman nousi jättisuosioon, mikä innosti aiempaa nimekkäämpiä muusikoita lähtemään mukaan kilpailuun, jota oli sitä ennen vältelty viimeiseen saakka.
Minkään Euroviisuihin liittyvän ei pitänyt koskaan olla Suomessa trendikästä. Edes Lordin viisuvoitto vuonna 2006 ei onnistunut kääntämään tilannetta. Yhtyeen perustaja Tomi Putaansuu on myöhemmin sanonut, että voiton ainoa huono puoli on ollut suomalaisten langettama loputon häpeä.
Nyt UMK:sta on tullut uskottava, ja se yhdistää ilahduttavalla tavalla aivan erilaiset katsojat.
Alkuperäiset fanit ovat seuranneet Euroviisuja jo ennen kuin UMK korvasi Suomen euroviisukarsinnan vuonna 2012. He ovat totutelleet pitkään sietämään pilkkaa viisufaniudestaan ja suhtautuvat viisukauteen hartaudella.
Heidän rinnalleen on noussut valtaisa nuorten ihmisten joukko, jolle UMK on itse asiassa isompi asia kuin Euroviisut. Heidän innostuksensa avulla Blind Channelista, Bessistä ja Käärijästä on tullut suunnattomia tähtiä. Lapsiperheissä UMK:ta katsotaan kuin muutama vuosi sitten Putousta.
Johonkin välimaastoon sijoittuvat kolme–nelikymppiset, jotka ovat vuosia olleet välittämättä mistään Euroviisuihin liittyvästä. Nyt monet heistäkin ovat pakottautuneet katsomaan UMK:ta, koska kaikki muutkin katsovat.
”UMK:sta on tullut uskottava.
Edes historiallinen suosio ei silti poista yhtä ryhmää.
He ovat ihmisiä, joille on tärkeää päästä kertomaan, että Suomi ei ole koskaan Euroviisuissa menestynyt eikä menesty nytkään. Ei varsinkaan, jos kilpailuun lähetetään jotain niin typerää kuin tämän vuoden kappale. Heitä eivät Euroviisut tai UMK kiinnosta mistään hinnasta.
Tätä omistautumista on pakko arvostaa. Voimaa ei ole ilman vastavoimaa.
Kirjoittaja on HS:n kulttuuritoimittaja.