Olin perjantaina 24. helmikuuta Helsingin Senaatintorilla Ukrainan sodan uhrien muistoksi järjestetyssä mielenosoituksessa. Tilaisuus oli vaikuttava. Ukrainan liput liehuivat. Sadat ihmiset parveilivat aukiolla laidasta laitaan. Tuomiokirkon portailla heidän kynttilänsä valaisivat iltaa sodan uhreja kunnioittaen luoden samalla uskoa parempaan tulevaisuuteen.
Kautta Suomen historian Senaatintori on ollut kansamme kohtalokkaiden hetkien näyttämönä. Autonomian ajan alussa se luotiin monumentaaliaukioksi korostamaan suuriruhtinaskunnan itsehallinnollista asemaa. Sortokauden aikana suomalaiset kokoontuivat Aleksanteri II:n patsaan ympärille protestoimaan Venäjän silloisen hallinnon sortotoimia vastaan. Mieltä osoitettiin laittomia kutsuntoja vastaan, työväen oikeuksien ja yleisen äänioikeuden puolesta. Meidän aikanamme Senaatintori tarjoaa näyttämön mitä moninaisimmille mielenosoituksille.
Senaatintorin keskellä oleva keisari Aleksanteri II:n patsas paljastettiin vuonna 1894. Sen ympärillä on protestoitu esimerkiksi sortotoimia vastaan.
Senaatintorin käyttö mielenosoituksiin on nyt vaarassa. Kaupungin omistama yhtiö puuhaa torille vuonna 2020 nähdyn kaltaista jättiterassia. Kesällä ravintolapöydät ja -tuolit, myyntimökit, vessarakennelmat, jätekontit ja kuljetusajoneuvot estäisivät käytännössä mielenosoitukset ja muut torin perinteiset käyttötarkoitukset, kuten sotilasparaatit. Yhtiö hakee terassioikeutta aluksi neljäksi vuodeksi, mutta tarkoitus on tehdä siitä pysyvä.
Tarve osoittaa mieltä voi syntyä milloin tahansa. Vladimir Putin ei pidä hyökkäyksissään taukoa kesäkaudella. Kaikkea muutakin voi tapahtua Suomessa ja maailmalla, ja ihmiset haluavat osoittaa mieltään silloin, kun tapahtuu. Etenkin sodan uhrien muistamiselle kirkon edusta on juuri oikea paikka. Paikan juhlava hiljaisuus luo hartaan tunnelman.
Kumpi on nyt sitten tärkeämpää? Sekö, että Senaatintoria voidaan kesäisinkin käyttää sellaisiin tarkoituksiin, joihin se on aikoinaan luotu ja joihin se sopii, liikennettä tukkimatta? Vai se, että kansa pääsee syömään burgereita ja ryystämään kaljaa keskeisellä monumentaaliaukiolla? Eikö viimeksi mainitulle löytyisi jokin muukin paikka?
Senaatintorille rakennettiin terassialuetta kesäkuussa 2020.
Sellainen voi löytyä ihan läheltäkin. Senaatintorin ja Aleksanterinkadun välissä on lähinnä pysäköintiin käytetty katu ja leveä jalankulkukoroke. Siihen saataisiin melko laaja, yhtenäinen ulkoterassialue ilman, että varsinaiseen Senaatintoriin tarvitsisi koskea. Wc-tarpeetkin voitaisiin hoitaa lähellä, Torikortteleissa. Terassipaikkoja ei saataisi aivan yhtä paljon kuin Senaatintorille, mutta liike-elämänkin on joskus oltava valmis kompromisseihin.
Helsingin historian johtava asiantuntija, professori Matti Klinge, on luonnehtinut (HS Mielipide 29.5.2020) Senaatintoria sanomalla, että se on ”sekä esteettisesti että historiallisesti ja sivistyksellisesti Suomen symbolinen sydän, valtiollisuuden ja akateemisuuden peruselementti”.
Kansallisten arvojen on joskus voitava sivuuttaa kaupallinen voitontavoittelu.
Lauri Nordberg
Helsinki
Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.
