On helppoa yhtyä suurimpaan osaan Suomen ilmastopaneelin ehdotuksista Suomen hiilinielun vahvistamiseksi (HS 23.2.). Sen sijaan ehdotus puunpolton verottamiseksi on hyvin kyseenalainen.
On tehtävä selkeä ero puujätteiden – metsäteollisuuden jätteiden, kierrätyspuun, hakkuutähteiden, jalostukseen kelpaamattomien harvennuspuiden ynnä muun – ja pelkästään energiakäyttöön hakatun metsän välillä. Ottamatta kantaa siihen, paljonko metsää on syytä hakata vuosittain Suomen metsäteollisuuden tarpeisiin, on selvää, että joka tapauksessa lähivuosikymmeninä syntyy polttoon sopivia jätepuufraktioita merkittävissä määrin. Vaihtoehtona on lähinnä niiden laittaminen syrjään lahoamaan.
Puujätteet edustavat varsin suurta osaa Suomessa poltetusta puusta. Vaikka puunpoltto on enemmän kuin kaksinkertaistunut vuodesta 1990 (HS 27.2.), puujätteiden osuus on pysynyt hyvin suurena. Tämä on selitettävissä sekä vuosihakkuiden merkittävällä kasvulla samalla ajanjaksolla että puujätteiden tehostuneella talteenotolla. Suomessa metsän hakkaaminen pelkästään energiakäyttöön on edelleenkin harvinaista.
”Puujätteiden osuus on pysynyt hyvin suurena.
Suomen ympäristökeskus on vertaillut puujätteiden polton ilmastovaikutuksia niiden syrjään jättämisen ilmastovaikutuksiin. Erityisesti silloin, kun puujätteet korvaavat kivihiiltä, puujätteiden polttaminen on selvästi hyödyllisempää kuin niiden syrjään laittaminen. Hyödyn realisoituminen alkaa polttotapahtumasta ja jatkuu vielä parin vuosikymmenen ajan. Puujätteiden polttaminen ei vaikuta millään tavalla metsän hakkuuvaiheessa tapahtuvaan nielun menetykseen.
Viime aikoina on esitetty, että metsän liian voimakkaat harvennukset ovat osasyynä Suomen metsien hiilinielun heikentymiseen ja tähän kehitykseen on vaikuttanut lisääntynyt puupolttoaineiden kysyntä. Tähän on tarvittaessa puututtava. Sen nojalla ei kuitenkaan saa rangaista kaikkien puujätteiden polttoa.
Todelliseksi ongelmaksi jäisi jonkin metsäalueen alistaminen pelkästään energiapuun tuottamiseen. Sanomattakin on selvä, että kyseisen metsäalueen käytön on oltava yhtä kestävää kuin muun talousmetsän käytön. Kun tarkasteltava ajanjakso ulottuu parin vuosikymmenen päähän, hyöty kivihiilen korvaamisesta vastaisi noin 80 prosenttia siitä nieluhyödystä, joka saataisiin jättämällä sama metsäalue kokonaan hyödyntämättä. Jos hiilidioksidin päästöhinta olisi esimerkiksi sata euroa tonnia kohti, oikeudenmukainen rangaistus tämän tyyppiselle energiapuulle olisi karkeasti viidesosa siitä eli noin 20 euroa hiilidioksiditonnia kohti.
Koska Suomessa viimeksi mainitun, verotuksen kohteeksi sopivan puupolttoaineen osuus kaikista puupolttoaineista on pieni, ja toisaalta muiden puupolttoaineiden – eli puujätteiden – verottaminen olisi vahingollista ilmastotyölle, miksi ihmeessä ryhtyä verottamaan?
Paterson McKeough
PhD, eläkeläinen, Inkoo
Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.
