Venäjän hyökkäys Ukrainaan alkoi viime vuonna 24. helmikuuta. Jo seuraavana päivänä Kansainvälinen olympiakomitea (KOK) suositteli kansainvälisille lajiliitoille Venäjän ja Valko-Venäjän sulkemista urheilutoiminnasta sodan takia. Tilanne Ukrainassa on muuttunut yhä brutaalimmaksi, mutta nyt KOK haluaa päästää venäläiset ja valkovenäläiset urheilijat Pariisin kesäolympialaisiin vuonna 2024.
Aiempaa kielteistä kantaansa KOK perustelee silloisella olympiarauhan loukkauksella: hyökkäys Ukrainaan alkoi pian Pekingin talviolympialaisten jälkeen, ennen paralympialaisia.
KOK on ennen kaikkea puheenjohtajansa Thomas Bachin kautta viestittänyt, ettei olympialiike pysty estämään sotia mutta voi rakentaa siltoja kansojen välille sekä edistää dialogia.
KOK on monien kansainvälisten urheilujärjestöjen tavoin vahvasti puheenjohtajavetoinen. Kun iso pomo haluaa jotain, muut peesaavat.
Bach vetoaa KOK:n perusasiakirjaan. Sen mukaan urheileminen on yksi ihmisoikeuksista ja olympialiikkeen jäsenineen tulee olla poliittisesti neutraali. Ketään ei saa syrjiä mielipiteen tai kansallisuuden perusteella. Tavoite on rauhaisampi maailma. Reilu peli, fair play, on yksi johtoajatuksista. Perusasiakirjalla voi tosin perustella myös venäläisten paluun estämisen.
Bachin tulkintaan voi vaikuttaa myös se, että hänestä on puhuttu mahdollisena Nobelin rauhanpalkinnon tavoittelijana. Lisäksi KOK:ssa on monia venäläismielisiä jäseniä.
Venäjällä urheilulla on poikkeuksellisen merkittävä osa presidentti Vladimir Putinin vallan ja kansallisen itsetunnon pönkittämisessä. Putinilla on oma urheiluneuvostonsa, jonka kautta hän käytännössä johtaa Venäjän urheilua ja KOK:ssa toimivia venäläisiä jäseniä. Venäjä on myös saanut ystäviään merkittäville paikoille kansainväliseen urheiluun.
Venäjä siis hyökkäsi Ukrainaan Pekingin kisojen päätyttyä, ja samalla tavalla maa valtasi Krimin vuonna 2014 pian olympiatulen sammuttua Sotšissa. Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov on kertonut, että Venäjä osasi ennakoida useimmat maalle asetettavat sanktiot, mutta ei poissulkemista urheilusta.
”Kun iso pomo haluaa jotain, muut peesaavat.
Putin ehdotti äskettäin, että Venäjän, Kiinan, Intian, Pakistanin ja Keski-Aasian vanhojen neuvostotasavaltojen välille perustettaisiin yhteinen urheilujärjestö organisoimaan urheilukilpailuja.
Mitä kauemmas Euroopasta mennään ja mitä lähempänä KOK:n viestintää ollaan, sitä enemmän urheiluväki tukee yksittäisen venäläisen tai valkovenäläisen urheilijan mahdollisuuksia osallistua arvokisoihin. Ei ajatella, että tämä loukkaa ukrainalaisia ja voi aiheuttaa boikotteja, joista kärsivät sotaa käymättömien maiden urheilijat.
Yhdysvalloissakin on urheilujohtajia, jotka tukevat Bachin pyrkimystä saada venäläiset ainakin ilman kansallisuustunnuksia olympialaisiin. Lieneekö osasyynä, että sotaan perustuva maan pois sulkeminen voisi osua omalle kohdalle?
KOK:n hallituksen jäsentä, urheilijakomitean puheenjohtajaa Emma Terhoa ei käy nyt kateeksi: painostus on kovaa. Sitä tulee myös urheilijakomitean sisältä. Seiväshypyn olympiavoittaja Jelena Isinbajeva pitää tiukasti omiensa puolta. Bachin linjausta ovat puolustaneet urheilijakomiteassa myös ampumahiihdosta tunnettu ranskalainen Martin Fourcade ja norjalainen hiihtäjä Astrid Jacobsen.
KOK on väittänyt, että valtaosa olympialiikkeen jäsenjärjestöistä tukee ajatusta saada venäläiset ja valkovenäläiset urheilijat ilman kansallisuustunnuksia Pariisin olympialaisiin. Asiaa ei kuitenkaan ole vielä ehditty käsitellä jäsenjärjestöjen hallituksissa.
Kansainvälinen yleisurheiluliitto (WA) käsittelee asiaa maaliskuun lopussa. Käsittelyssä nousee esiin myös, että jo noin 200 maajoukkuetason ukrainalaisurheilijaa on kuollut sodassa ja että lähes puolet venäläisistä maajoukkuetason urheilijoista on Venäjän armeijan palkkalistoilla. Tuoreessa muistissa on lisäksi Venäjän valtiojohtoinen doping, koko urheilumaailmaan kohdistunut huijaus. Se on kaukana reilusta pelistä, kuten sotakin.
Antti Pihlakoski
Kirjoittaja on Kansainvälisen yleisurheiluliiton (WA) hallituksen jäsen.