Mieli ry:n puheenjohtaja Sirpa Pietikäinen vaati haastattelussa (HS 25.2.) lakia huomioimaan henkisen työkyvyn. Pietikäinen ei ottanut huomioon, että työturvallisuuslakiin lisättiin jo vuonna 1985 psyykkisen kuormituksen pykälä. Tuolloin alan ammattilaiset pohtivat, miten kuormitusta pitäisi mitata ja milloin työnantajan olisi ryhdyttävä kuormitusta vähentämään. Käytännössä lakimuutos jäi valtaosin huomioimatta, koska haitallista kuormitusta ei mitattu oikeudessa.
Työturvallisuuslakia uudistettiin jälleen vuonna 2002, jolloin lakiin kirjattiin, että ”työnantajalla on oltava turvallisuuden ja terveellisyyden edistämiseksi ja työntekijöiden työkyvyn ylläpitämiseksi tarpeellista toimintaa varten ohjelma, joka kattaa työpaikan työolojen kehittämistarpeet ja työympäristöön liittyvien tekijöiden vaikutukset (työsuojelun toimintaohjelma)”.
Työsuojelun toimintaohjelmaa pitää päivittää säännöllisesti.
Työnantajan on lain mukaan ”järjestelmällisesti selvitettävä ja tunnistettava työstä, työajoista, työtilasta, muusta työympäristöstä ja työolosuhteista aiheutuvat haitta- ja vaaratekijät sekä, jos niitä ei voida poistaa, arvioitava niiden merkitys työntekijöiden turvallisuudelle ja terveydelle”.
Edellä mainittu sisältää kaiken mahdollisen, jonka voidaan katsoa aiheuttavan haittaa työntekijän työkyvylle eli myös henkisen työsuojelun.
Työnantajan tulee käyttää työterveyshuollon ammattitaitoa toimintaohjelmaa tehdessään. On selvää, että mielenterveysongelmia ei ilman näitä ammattihenkilöitä pystytä poistamaan.
Pertti Sulasalmi
Helsinki
Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.
