Eduskunta hyväksyi viimeisinä töinään massiivista kritiikkiä herättäneen rakentamislain. Lakikokonaisuutta on arvosteltu erityisesti puutteellisesta valmistelusta ja byrokratian lisäämisestä. Keskeneräisen paketin jälkipyykki jää tuomioistuimille ja asetustyölle sekä uusien käytänteiden onnistumiselle kunnissa, joissa jo kärsitään huutavasta rakennusalan osaajapulasta.
Vaikka uuden lain yhtenä keskeisenä päämääränä on rakentamisen ympäristörasituksen vähentäminen, se ei esitä selkeitä toimia isoimpaan epäkohtaan: rakennusten tarpeettomaan purkamiseen.
Nyt on aika visioida, miltä seuraava rakentamislaki voisi näyttää. Tulevaisuudessa rakennuksia ei voi enää purkaa. Talojen kertakäyttökulttuurista on siirryttävä malliin, jossa rakennukset tulee suunnitella ensisijaisesti pysyviksi ja toistaiseksi ylläpidettäviksi. Rakennusten erillisistä suojelumerkinnöistä luovutaan ja lähtökohtaisesti kaikki rakennettu suojellaan. Erikseen voidaan merkitä rakennukset ei-suojeltaviksi, jolla tarkoitetaan niiden poistamista ympäristöä haittaavina.
Väliaikaiset rakennelmat liitetään panttijärjestelmään. Se, mikä toimii tölkeillä tai romuautoilla, toimii myös rakennuksilla – kiertotalouden ehtona täytyy olla täysi kierto.
Lyhyt kaupungistumisen historia on häikäissyt meidät uutuuksillaan ja tarjonnut kiinteistöjalostukselle voiton paikkoja laadun ja ympäristön kantokyvyn kustannuksella. Pitkäaikaista kiinteistönpitoa tulee kannustaa verotuksellisesti: kypsään ikään päässeiden rakennusten verotus voisi olla selkeästi uudempia matalampi – nythän tilanne on monesti päinvastainen ja jopa kannustaa purkamiseen.
”Tulevaisuudessa rakennuksia ei voi enää purkaa.
Rakennusta ei pitäisi saada optimoida vain yhteen käyttötarkoitukseen. Uudet rakennukset ja rakennelmat tulee suunnitella aina niin, että ne sopivat tulevaisuudessa eri toiminnoille. Rakennusrunko tulee mitoittaa siten, että sitä voidaan hyödyntää haluttaessa asumiseen, työhön, opetukseen ja tuotantoon ilman suurempia muutostöitä. Usein kuultu syy rakennusten turhaan purkamiseen tonttitehokkuuden kasvattamisen rinnalla on niiden ”väärä” käyttötarkoitus.
Jokamiehenoikeudet voidaan ulottaa urbaaniin ympäristöön. Kaupunki on täynnä tyhjiä ulkotiloja tai rakennuksia, joita voidaan hyödyntää paremmin. Vastaavasti moni toimija tarvitsee tiloja, vaikka väliaikaisesti.
Syrjäseutujen asuttamattomille rakennuksille voisi löytyä käyttöä Ranskassa käytössä olevan mallin mukaan, jossa tyhjään kiinteistöön voi tietyin ehdoin muuttaa.
Kansalaisten osallistaminen lisättiin maankäyttö- ja rakennuslakiin edellisellä kierroksella. Tästä pitää päästä eteenpäin aitoon osallistumiseen: Kiinnostuneille tarjotaan aito osallistumisoikeus heti prosessin alkuvaiheessa ja mahdollisuus vaikuttaa kokonaisedun vaalimiseen. Yhteistä hyvää ei voi osaoptimoida.
Jussi Vuori
toimitusjohtaja, JADA Arkkitehdit
puheenjohtaja, Uusi Kaupunki -arkkitehtikollektiivi
Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.