Suomi on monessa asiassa jäämässä jälkeen muiden Pohjoismaiden lainsäädännöstä ihmis- ja eläinoikeusasioissa. Kimmo Sasin (HS Mielipide 1.3.) mainitseman silpomisen kieltävän erillislain puute on yksi esimerkki, nyt tehty päätös sallia eläimille kärsimystä aiheuttava rituaaliteurastus on toinen.
Rituaaliteurastuksella on alkujaan ollut hyvät, terveyteen liittyvät syyt. Veri oli laskettava mahdollisimman tehokkaasti elävästä eläimestä, jotta lihaan ei jäisi verta eikä se pilaantuisi. Nykyisin on muita keinoja saavuttaa tämä tarkoitus. Uskonnollinen dogmi on kuitenkin muuttumaton.
Itse ymmärsin valiokunnan jäsenten kommenteista, että päätökseen vaikuttivat ulkopoliittiset syyt. Mikäli näin on, tämä olisi syytä selvästi kertoa kansalaisille, jotka ihmettelevät Suomen poikkeamista muiden Pohjoismaiden linjasta.
Perustuslakivaliokunnan päätös asettaa ihmisen oikeudet eläinten oikeuksien edelle perustuu perinteiseen käsitykseen eläimistä oikeuksiltaan ihmistä alempina olentoina. Viime vuosikymmenten aikana on käynyt selväksi, ettei ihmiseläimellä ole yksinoikeutta tietoisuuteen ja kognitioon. Monet eläinlajit, kuten koirat, delfiinit, varikset, gorillat ja norsut tunnistavat itsensä peilikuvasta: niillä on tietoisuus itsestään ja omasta olemassaolostaan. On eläinlajeja, jotka osaavat laskea, käyttää työkaluja, kutsua lajitovereitaan nimeltä ja surra kuolleitaan.
Eläinkunnassa tietoisuus itsestä ja älykkyys ovat enemmänkin jatkumoita, joiden ääripäässä on ihminen. On selvää, että tietoinen olento kykenee suureen kärsimykseen tilanteessa, jossa se kokee kipua, pelkoa ja eksistentiaalista uhkaa.
Ihmisen eläimille aiheuttama kärsimys tasapainoilee ihmisen oikeuksien kanssa. Koska ihmiseläin on sekasyöjä, ruoantuotanto on katsottu oikeutetuksi. Eläimille aiheutettu kärsimys tulisi kuitenkin minimoida.
Perustuslakivaliokunnan päätöstä on perusteltu uskonnonvapaudella ja suvaitsevaisuudella. Nämä ovat ihmisen abstrakteja arvoja, joiden ei yleisesti katsota oikeuttavan kärsimyksen aiheuttamista toisille, koska ihmisarvo on jakamaton ja kaikille sama.
Suomen kielen ihmisarvo-sana on tässä ongelmallinen. Englanniksi sana on dignity, digniteetti, joka voidaan kääntää sisäiseksi arvokkuudeksi tai itseisarvoksi. Kaikilla itsestään tietoisilla olennoilla on digniteetti: ihmisillä, eläimillä ja jonain päivänä ehkä myös tekoälyllä. Eläimille aiheutettu tarpeeton kärsimys rikkoo niiden digniteettiä. Kysymys onkin viime kädessä siitä, olemmeko valmiit hyväksymään, että myös muut eläinlajit kuin ihminen ovat oikeutettuja digniteettiin, ja mitä seurauksia tällä tulee olemaan.
Marianna Ridderstad
filosofian tohtori, Mäntsälä
Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.