Karjalainen kirjoittaa linja-autoliikenteen lakosta.
”Auto- ja kuljetusalan liitto AKT kertoo hylänneensä linja-autonkuljettajia koskevan sovintoehdotuksen, koska se ei tarjonnut vastausta kuljettajien työ- ja lepoaikoihin liittyviin ongelmiin. AKT:n mukaan sopimuksessa hiertävät nimenomaan työehdot ja työolot, ei niinkään palkkaus.”
”Työntekijäpuolen vaatimus paremmista työolosuhteista ja työajoista ei ole kohtuuton. – – Jokainen autoilija osaa kuvitella, millaista olisi ajaa viisi ja puoli tuntia putkeen tietäen, että taukoa ei voi pitää eikä vessassa saa käydä. Nykyiset työolosuhteet ovat kuljettajille kohtuuttomia ja liikenneturvallisuudenkin kannalta kyseenalaisia.”
”Linja-autoalaa kurittaa kuljettajapula. Ala ei houkuttele, ja ne, jotka alalle tulevat, saavat monesti nopeasti tarpeekseen raskaista työolosuhteista ja siirtyvät muualle.”
”Selvää on, että ilman työnantajien vastaantuloa ja kuljettajien työolosuhteissa tapahtuvaa selkeää parannusta kuljettajapula ja siitä johtuvat työntekijöiden ja työnantajienkin ongelmat pysyvät ongelmina myös jatkossa.”
Kaleva ennakoi, ettei linja-autoliikenteen lakko kestä ilmoitettuun takarajaan eli ensi viikon perjantaihin asti.
”Kuorma-autoalan sopimus kertoi, että teollisuuden yleinen linja kelpaa lopulta AKT:llekin. – – Linja-autoalan kohdalla AKT:llä tuskin on vipuvartta kovempiin korotuksiin.”
”Mutta on AKT taas osoittanut ärhäkyyttäkin. Liiton palkkaeliittiin kuuluvien ahtaajien lakosta tuli parin viikon mittainen.”
”Ahtaajien nyt saamat sopimuskorotukset ovat yhteensä 6,3 prosenttia. Olisikin ollut erikoista, jos liiton sisäinen palkkaepätasa-arvo olisi päässyt venähtämään vielä selvästi lisää. Toiseksi niin sanottua yleistä linjaa kovemmat korotukset olisivat herättäneet perustellusti närää muissa vientialan liitoissa, jotka ovat hyväksyneet inflaatioon nähden maltilliset sopimukset.”
”AKT:n toimissa näkyvät myös liiton perinteet. Niiden takia liiton puheenjohtajien pitää vuorollaan osoittaa kovuutta.”
”Suomen työmarkkinoilla on kuitenkin päästy eteenpäin siinä, että lakkojen määrä on takavuosista laskenut. Se on osoitus kummankin puolen liittojohtajien kasvaneesta valistuneisuudesta – ja ehkä jäsenistöjenkin vahvistuneesta talouden ymmärtämisestä. Ei voi jakaa, jos ei ole jaettavaa. – – Harvemmin lakkojen pitkittymisessä on kyse neuvottelijoiden taitamattomuudesta, ehkä enemmän näyttöjen tarpeesta jäsenistön suuntaan. Näistä teatterielkeistä pitäisi päästä eroon.”