Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan ainejärjestöjen edustajat kritisoivat (HS Mielipide 1.3.) valtiovarainministeriön niin sanotussa virkamiespuheenvuorossa esitettyä ajatusta korkeakoulujen lukukausimaksuista. Pääperuste oli se, että maksut vaarantaisivat tasa-arvon opiskeluun pääsyssä. Lisäksi viitattiin opiskelijoiden pienituloisuuteen ja korkeakoulutuksen hyötyjen ulottumiseen laajemmalle kuin vain maksuttoman tutkinnon suorittajiin. Ensimmäinen väite on huonosti perusteltu ja kaksi jälkimmäistä eivät ole syitä pidättäytyä maksuista.
Maltillinen maksu, esimerkiksi 2 000 euroa vuodessa eli 12 000 kuudessa vuodessa, ei ole suuri ”omavastuu” opetuksen aiheuttamista kustannuksista. Korkeakoulusta valmistuvien elinkaaritulot ovat keskimäärin useita satojatuhansia euroja suuremmat kuin niillä, jotka jäävät toisen asteen koulutuksen varaan. Jos maksuun kytketään automaattinen laina, jonka takaisinmaksu riippuu valmistuneen tulotasosta, taakka jää pieneksi tai nollaan myös keskimääräistä pienempiä tuloja ansaitseville korkeakoulutetuille.
Britanniassa jopa hyvin korkeiksi nousseet lukukausimaksut eivät ole johtaneet heikommista sosioekonomista taustoista tulevien nuorten korkeakouluopiskelun supistumiseen, pikemminkin päinvastoin. Tämän voi olettaa johtuvan lukukausimaksujen mahdollistamasta aloituspaikkojen lisäyksestä ja mainitusta tulosidonnaisesta lainajärjestelystä.
”Opiskelijoiden pienituloisuus on tilapäistä.
Opiskelijoiden pienituloisuus on tilapäistä edellä mainittua suurta elinkaarihyötyä odotettaessa. Sitä ei voi verrata pienituloisuuteen, jota esimerkiksi pitkäaikaistyöttömät tai takuueläkkeellä elävät kokevat; jälkimmäisten on hyvin vaikea muuttaa tilannettaan.
Korkeakoulutuksen luoma koulutustason nousu on todellakin tärkeä yleinen etu. Sen vuoksi aloituspaikkojen määrää olisi kyettävä lisäämään ja opetuksen laatua kehittämään. Tämän rahoittaminen on iso ongelma, kun julkisen talouden tilanne vaatii kokonaismenojen leikkaamista ja esimerkiksi peruskoulun oppimistulosten parantaminen tuskin onnistuu ilman lisäresursseja.
Tämän vuoksi korkeakoulutuksesta suurta yksilöllistä hyötyä saavien pieni osallistuminen koulutuksen kustannuksiin olisi yleisen edun mukaista. Tulosidonnaiseen lainaan kytkettynä se ei myöskään heikentäisi mahdollisuuksien tasa-arvoa.
Vesa Vihriälä
työelämäprofessori, Helsingin yliopisto
Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.
