Naisiin kohdistuva väkivalta on vuodesta toiseen Suomen häpeäpilkku. Järkyttävät lähisuhdeväkivaltatilastot ja pyramidin huippuna raa’at naissurmat osoittavat, että naisille Suomessa koti on vaarallisin paikka.
Viime vuosikymmenenä noin 15 naista kuoli vuosittain puolisonsa tai entisen puolisonsa toimesta. Vuonna 2020 toistuvan perhe- ja lähisuhdeväkivallan urheiksi joutuneista 80 prosenttia oli naisia. Naisiin kohdistuvan väkivallan ongelma on rakenteellinen. Siksi se näkyy yhteiskunnan joka tasolla.
Epäasiallinen huutelu kadulla tai ravintoloissa, seksuaalihäirintä harrastuksissa, sukupuolittunut vihapuhe netissä sekä sukupuoleen perustuva syrjintä työelämässä ovat kaikki osa naisiin kohdistuvan väkivallan jatkumoa, jonka huipulla ovat naissurmat.
Naisiin kohdistuvan väkivallan kustannukset ovat mittavat niin yksilölle kuin yhteiskunnallekin. Lähisuhdeväkivallan ehkäisytyötä selkeyttävä laki antaisi oikean viestin eduskunnasta, mutta vastuu rakenteiden muutokseen on meillä kaikilla.
Naistenpäivänä ruusut eivät peitä mustelmia eikä suklaa paranna traumoja. Tarvitsemme tasa-arvotekoja. Naisiin kohdistuva väkivalta on meidän kaikkien yhteinen ongelma, joka myös ratkaistaan yhteisillä teoilla.
Terhi Heinilä
pääsihteeri
Salla Kajanmaa
viestinnän asiantuntija
Naisjärjestöjen Keskusliitto
Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.