Sini Setälä kirjoitti (HS Mielipide 26.2.) osuvasti huolestaan, kuinka korkeakouluissa digimaailma valtaa tilaa aidoilta kohtaamisilta ja vuorovaikutuksilta.
Jaan saman huolen myös työmaailmassa. Koronaviruspandemian pakottama etätyömoodi on jäänyt pahasti päälle, ja paluu aktiiviseen vuorovaikutukseen kasvokkain on tuskin edes alkanut.
Väitän, että olemme liukuneet helppouden ansaan. Vaativathan aktiivinen läsnäolo ja havainnointi enemmän kuin piiloutuminen digikanavien taakse. Kuinka helppoa onkaan liukua aamulla puolittain heränneenä etäyhteydellä palaveriputkeen, kun aiemmin jouduimme heräilemään ihan viitenä päivänä viikossa kukonlaulun aikaan ja siirtymään fyysisesti työpaikalle.
”Olemme liukuneet helppouden ansaan.
Mutta kuinka paljon jääkään saavuttamatta ja kokematta ilman henkilökohtaisia kohtaamisia työpaikalla!
Olen vaihtanut uudelle työnantajalle ja huomannut, kuinka vaikeaa on luoda kontakteja toimistolla muihin kuin Teams-kuvasta tuttuihin kollegoihin. Nyt ymmärrän, kuinka paljon ennen korona-aikaa vallinneessa lähityöskentelyssä vaihtui hiljaista tietoa ja kuinka paljon enemmän tunsin työtovereitani.
Nyt työnantajilta kaivataan panostusta hallitun, osittaisen lähityön lisäämiseen. Olen huolissani etätyön vaikutuksista kaikkien, varsinkin nuorten työhyvinvointiin.
Kyllä, tämä vaatii ponnisteluja ja vaivannäköä etätyöskentelyjakson jälkeen, mutta ihmisyyden perusta on ihmisten välisessä henkilökohtaisessa kanssakäymisessä. Paluu kultaiselle keskitiellä vaatii nyt kaikilta tahtoa.
Leena Lehtinen
Kirkkonummi
Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.
