Ehdottelu alkoi joitakin kuukausia sitten.
Sähköposteihin vastatessa Microsoftin Office-ohjelmistoon ilmestyi kolme valmista vaihtoehtoa aloitusfraasiksi.
Vastaanotettu, kiitos. / Vastaanotettu. Kiitokset! / Loistavaa, kiitos!
Sovittu! / Selvä, kiitos. / Olen samaa mieltä. Kiitokset.
Selvitän. / En ole ainakaan tietoinen. / Ei minun tietääkseni.
Microsoftin mukaan koneoppiva malli nuuskii sähköpostiserverille kertyneitä viestejä. (Tietoturvallisesti, luvataan.) Ajan myötä sen siis pitäisi oppia työpaikan puheenpartta yhä paremmin ja tarjota entistä sopivampia vastausvaihtoehtoja. Ajatuksena ilmeisesti on, että konttori-ihmisen arki helpottuu.
Millaista tekoälyn avustama viestittely sitten olisi? Ehkä tasalaatuisempaa, mutta ennen kaikkea tylsempää. Sillä onhan niin, että kiinnostavuus, luovuus ja laatu syntyvät nimenomaan yllättävistä oivalluksista. Persoonallisesta otteesta. Eikö?
”Ihminen toi vain vähän lisäarvoa.
Konttorirottakin mieluusti ajattelee kirjoittavansa ylivertaisen mieleenpainuvia artesaanivastauksia. Uniikin laadun voi todistaa vilkaisemalla, mitä on tullut kirjoitettua sähköposteihin ja työpaikan tärkeimpään viestintävälineeseen, Slackiin.
”Oukki”
”Välkommen!”
”Voisin katsoa joo”
”Moi Saska, nämä ok.”
”Moi, selvä homma, tehdään tällainen”
”Ok, hyvä tietää”
”No otetaan toi 13.30. Läpätänkö enkuksi?”
”Crème bonjour!”
Tässä kohdin toimistotyöläinen havahtuu siihen, että kuvitelmat luovuudesta ovatkin suurelta osin harhaa.
Löytyneet vastaukset ovat enimmäkseen sellaisia, jotka konekin olisi pystynyt muotoilemaan. Ihminen toi rutiinivastauksiin vain vähän lisäarvoa.
Mutta tekoälyn hyöty piileekin juuri tässä havainnossa. Vaikka todellista luovuutta ja kökköjä vitsejä varten tarvitaan ihmisaivoja, tekoäly voi korvata toistuvaa rutiinityötä tai valtavien aineistojen läpikäyntiä.
Automaattiset ”asia selvä” -viestit eivät ehkä vielä ole käänteentekeviä, mutta jostain isotkin mullistukset alkavat.
Kirjoittaja on HS:n kehityspäällikkö.