Leena Lehtinen kirjoitti (HS Mielipide 7.3.), että etätyömoodi on jäänyt pahasti päälle työelämässä.
Nykyisillä osaajamarkkinoilla etätyön mahdollisuus on välttämättömyys. Toki on mukava tavata työtovereita kahviautomaatilla ja kohdata heitä neuvotteluhuoneessa. Samalla on muistettava, että pandemiarajoitusten aikaansaamat etätyökäytännöt ovat mahdollistaneet monille osallistumisen työelämään aivan uudella tavalla. Pidetäänhän heidät osana työmarkkinoita? Meillä ei ole varaa jättää ihmisiä työvoiman ulkopuolelle vain siksi, että heidän ei ole helppo tulla lähitöihin.
Kun Meta kertoi työpaikkailmoituksissaan, että heillä saa tehdä etätöitä niin paljon kuin haluaa, hakijoiden joukossa lisääntyivät naisten, eri kansallisuuksien ja kroonisesti sairaiden sekä vammaisten osuudet. Taustalla voi olla monia tekijöitä.
Useissa maissa, ehkä Suomessakin, lastenhoitovastuu kasaantuu selvästi enemmän naisille. Sen takia etätyö voi olla houkutteleva mahdollisuus perheenäideille. Krooninen sairaus tai vammaisuus saattaa heikentää tai kokonaan poistaa mahdollisuuden poistua kotoa ja käydä toimistolla. Erilaisuuden kokemus työyhteisössä voi olla tekijä, jonka vuoksi etätyö koetaan lähityötä mielekkäämmäksi.
Jos työpaikka on kaukana ja sinne mennäkseen tarvitsee autoa, tulee kuluttaneeksi fossiilisia polttoaineita tai sähköä. Monissa kaupungeissa kärsitään pahoista ruuhkista ja ihmisten aikaa menee turhaan liikennejumeissa.
Ennen kuin pakotetaan kaikki taas toimistolle, yritetään mieluummin viedä yhteisöllisyys sinne, missä ihmiset ovat. Näin teemme työyhteisöistä aidosti inklusiivisia ja saavutettavia.
Päivi Montgomery
työ- ja organisaatiopsykologian erikoispsykologi
Kerava
Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.
