On jälleen se aika vuodesta, kun pohdimme helsinkiläisissä peruskouluissa, mitä opetustyön ja ennen kaikkea oppimisen kannalta tärkeitä oppimateriaaleja jätämme tilaamatta, koska niihin ei ole rahaa.
Vastauksena tarjotaan sitä, että koulujen budjetit ovat kasvaneet, ja koulu saa itse päättää, mihin rahansa käyttää. Tässä unohtuu kuitenkin se tosiseikka, että vuosi vuodelta isompi siivu koulujen budjeteista menee tilavuokrien muodossa seiniin. Vaihtoehdoksi jää säästää joko henkilökunnasta tai oppimateriaaleista. Näistä kummastakaan ei kuitenkaan ole runsauden pulaa tälläkään hetkellä.
Rahaa on kuitenkin vuosittain kaataa siihen, että veso-päivillä ja yhteissuunnitteluajalla kovapalkkaiset konsultit ja kouluttajat käyvät kouluilla kertomassa opettajille itsestäänselvyyksiä tai täysin arkitodellisuudesta irtaantuneita visioita. Lopputuloksena on täysin hukkaan heitettyä opettajien työaikaa sekä rahaa, jolle olisi parempaakin käyttöä.
Kannustankin kaikkia opettajia jatkossa työskentelemään niillä välineillä, jotka työnantaja tarjoaa. Opettajan virkatehtäviin ei kuulu oppimateriaalin valmistaminen, eikä kenenkään selkänahka sitä haastavassa työssä kestä. Ehkä näin asiaan saataisiin vihdoin muutos. Vaikka esimerkiksi tehtäväkirjat ovat jonkun kirjoituspöytäpedagogin mielestä oppimisen kannalta muinaisjäännettä, ei se tee siitä totta. Sen kertovat oppimistulokset.
Juho Vehviläinen
äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori, Helsinki
Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.