Vuoden 2013 alussa katolisessa kirkossa vallitsi hämmennys. Ensimmäisenä paavina vuosisatoihin Benedictus XVI oli ilmoittanut eroavansa virastaan. Seuraajaehdokkaita läpi käytäessä yksi esiin nousseista nimistä oli Buenos Airesin kardinaali Jorge Mario Bergoglio. Kardinaalien edistysmielinen siipi oli äänestänyt häntä jo edellisessä paavin valintakokouksessa eli konklaavissa.
Nyt konklaavin valinta osuikin Bergoglioon, ja tänään maanantaina maailman suurimmassa kirkkokunnassa tulee täyteen kymmenen vuotta Franciscuksen paaviutta. Katoliseen kirkkoon kuuluu yli 1,3 miljardia ihmistä.
Franciscuksen ajan ilmeisin muutos näkyy katolisen kirkon imagossa. Argentiinalaisen paavin ihmisläheinen ote ja pyrkimys painottaa ”Jumalan hellyyttä” on vedonnut maailmanlaajuisesti. Uudenlaisten sanojen ja symbolisten eleiden takana voi nähdä myös konkreettisia uudistuksia. Vatikaanin pankin läpinäkyvyyttä lisättiin jo Franciscuksen kauden alussa, ja viime vuonna uudistettiin paavin kuuria eli vuosisatojen painolastia kantava Vatikaanin hallintokoneisto.
Franciscus on myös purkanut kirkon Eurooppa-keskeisyyttä. Hän ei ole matkustanut Saksaan tai Espanjaan vaan on asettanut matkaohjelmassaan etusijalle etelän kehittyviä maita, kuten Paraguayn, Mauritiuksen ja Etelä-Sudanin. Trendi näkyy myös kardinaalinimityksissä: kardinaalin arvoja on jaettu globaaliin etelään, Venetsian ja Milanon perinteiset hiippakunnat on jätetty ilman. Franciscus haluaa alleviivata, että enemmistö katolilaisista asuu globaalissa etelässä.
Etenkin mediaa on kiinnostanut katolisen kirkon seksuaalietiikka.
Jo kesällä 2013 uuden paavin lausunto homoseksuaalisuudesta nousi ykkösuutiseksi: ”Jos joku on homoseksuaali ja etsii Jumalaa ja omaa hyvän tahdon, kuka minä olen häntä tuomitsemaan?”
Franciscus ei haasta kirkon perinteistä opetusta suoraan, mutta asettaa sen rinnalle ja jopa etualalle sielunhoidollisen ja ihmistä kunnioittavan asenteen. Kuka olisi kymmenen vuotta sitten ennustanut, että nyt joidenkin kardinaalien suulla toivotaan homoparien siunaamista katolisessa kirkossa? Tai että naisten vihkimisestä kirkon virkaan ja pappien selibaatin purkamisesta keskustellaan avoimesti?
”Ilmeisin muutos näkyy katolisen kirkon imagossa.
Franciscus on kuitenkin viestittänyt, että hänen kaudellaan näissä kysymyksissä ei tulla tekemään uusia päätöksiä. Sen sijaan Franciscus on pyrkinyt kitkemään katolisessa kirkosta seksuaalista hyväksikäyttöä ja sen salailua. Vielä paaviuden alkuvaiheissa hän haparoi, mutta toistuvat raportit hyväksikäytöstä eri puolilla maailmaa saivat Franciscuksen tarttumaan toimeen. Käännekohtana voidaan pitää Vatikaanissa vuonna 2019 järjestettyä huippukokousta, jossa hyväksikäyttöön päätettiin puuttua monin toimin. Samana vuonna Franciscus velvoitti kaikki katolisen kirkon hiippakunnat kehittämään järjestelmän, jolla voidaan tehdä ilmoitus seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja sen peittelystä.
Kaikkia ei miellytä latinalaisamerikkalaisen paavin valmius tarkastella kirkkoa itsekriittisesti ja nostaa sosiaalinen oikeudenmukaisuus keskiöön. Köyhien kirkosta puhuminen ja turbokapitalismin kritiikki on saanut jotkut syyttämään paavia kommunismista. Myös pyrkimyksellä purkaa Vatikaanin keskusvaltaa ja korostaa paikalliskirkkojen merkitystä on vastustajia.
Katolisen kirkon uudistuslinja tuskin päättyy Franciscuksen paaviuteen. Tätä johtopäätöstä tukee se, että Franciscus on nimittänyt suurimman osan seuraavassa konklaavissa äänioikeutetuista kardinaaleista.
Ei tiedetä, kuinka paljon nyt jo 86-vuotiaan Franciscuksen paaviutta on jäljellä. Aiemmin Franciscus piti esillä ajatusta, että hän voisi edeltäjänsä tavoin erota ja eläköityä, mutta nyt hän on taas korostanut paavin viran elinikäisyyttä. Ehkä kannanmuutoksen taustalla on kiihtynyt spekulaatio seuraavasta paavista. Iästään ja pyörätuolia vaativasta polviongelmasta huolimatta Franciscus ei helpolla luovuta.
Jyri Komulainen
Kirjoittaja on katoliseen teologiaan erikoistunut Helsingin ja Itä-Suomen yliopistojen dosentti.
Vieraskynät ovat asiantuntijoiden puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut julkaistaviksi. Vieraskynissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia näkemyksiä, eivät HS:n kannanottoja. Kirjoitusohjeet: www.hs.fi/vieraskyna/.