Kun kirjoittaa naisjohtajien osuudesta pörssiyhtiöissä, tulee vahva Päiväni murmelina -olo. Siis turhautuminen siihen, että joka kerta pitää toistaa samoja asioita ja asiat muuttuvat hitaasti.
Tarkistin: olen kirjoittanut Keskuskauppakamarin naisjohtajakatsauksesta ensimmäisen kerran vuonna 2012. Silloin naisten osuus pörssiyhtiöiden hallituksissa oli 22 prosenttia. Nyt se on 31.
Kysymys on silti vain jäävuoren huippu laajemmasta työurien ja opintoalojen eriytymisestä sukupuolten mukaan.
Puheesta naisten osuudesta pitää päästä jo eteenpäin. Kuinka monta ulkomaalaistaustaista, tummaihoista tai muiden vähemmistöjen edustajaa johdossa on? Miten yritykset mahdollistavat eritaustaisten ihmisten urapolut?
Kuinka pitkään kestää, ennen kuin Suomessa on ensimmäinen maahanmuuttajataustainen pörssiyhtiön toimitusjohtaja?
””Vähemmistöyhteisöissä kysymys on, onko naisella ylipäätään oikeus mennä töihin.”
Kuuntelin korvat punehtuneena äänikirjaa. Somalitaustainen ihmisoikeusaktivisti Ujuni Ahmed luki siinä itse yhdessä kirjailija Elina Hirvosen kanssa kirjoitettua teosta Tytöille, jotka ajattelevat olevansa yksin.
Luvun otsikko on Kysymyksiä valkoisille feministeille.
Siis kuten minulle. Taloustoimittajalle, joka on vuosikymmenen ajan kirjoittanut työelämän tasa-arvosta, naisjohtajien osuudesta pörssiyhtiöiden hallituksissa tai miksi vain prosentti kansainvälisistä startup-sijoituksista menee naisten perustamille yrityksille.
Nekin ovat tärkeitä asioita. Meille, joiden todellisuus on aivan toinen ja joiden asiat ovat jo paljon pidemmällä.
”Monissa vähemmistöyhteisöissä kysymys on, onko naisella ylipäätään oikeus mennä töihin”, Ahmed sanoo.
”Suomessa elää naisia, jotka pakotetaan naimisiin ja joiden yhteisöissä raiskaus avioliitoissa on tavallinen asia. Suomessa elää tyttöjä, jotka kasvatetaan uskomaan, että sukuelinten silpominen suojelee heidän siveyttään.”
Tällä viikolla naistenpäivän olennaisin viesti oli tässä: YK:n pääsihteeri António Guterres varoitti, että edistys sukupuolten välisessä tasa-arvossa katoaa silmiemme edessä. Nykyisellä kehityksellä se on 300 vuoden päässä.
Siihen näkymään verrattuna kehitys naisjohtajien määrässä alkaa tuntua ripeältä.
Kirjoittaja on HS Vision toimittaja.