Turvallisuuspolitiikka ei ole kestävää, ellei se väkivallattomuuden lisäksi edistä inhimillistä turvallisuutta eli suojele ihmisten perustarpeiden toteutumista ja arvokkuuden tunnetta. Kokonaisvaltainen turvallisuus edellyttää panostuksia ihmisoikeuksiin ja taloudelliseen turvaan sekä ilmasto- ja terveysuhkien torjuntaan.
Nato-jäsenyys ja Ukrainan tukeminen ovat perustellusti olleet Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisen keskustelun ytimessä. Keskustelua tulisi kuitenkin huomattavasti laajentaa, sillä globaalia turvallisuutta rakennetaan kaikkein tehokkaimmin puuttumalla kriisien ja konfliktien juurisyihin. Näihin lukeutuvat ihmisoikeusloukkaukset, ilmastonmuutos ja luontokato sekä eriarvoisuus, jonka kasvua YK:n pääsihteeri António Guterres on kuvaillut ”erittäin vaaralliseksi rauhan ja turvallisuuden näkökulmasta”.
Turvattomuuden tunne oli maailmalla hyvin laajalle levinnyttä jo ennen koronaviruspandemiaa ja Venäjän laajamittaista hyökkäyssotaa Ukrainassa. YK:n mukaan jopa kuusi seitsemästä maailman ihmisestä koki olonsa turvattomaksi.
Globaalin turvallisuuden tilasta kertoo myös, että vuonna 1947 kehitettyä ”tuomionpäivän kelloa” siirrettiin vuonna 2023 lähemmäksi keskiyötä kuin koskaan aikaisemmin. Päätökseen vaikutti asiantuntijoiden arvio ihmiskunnan suurimmista uhista, ydinsodan rinnalla muun muassa ilmastonmuutos ja terveysturvallisuus.
”Globaalin turvallisuuden tila vaikuttaa suoraan Suomeen.
Globaalin turvallisuuden tila vaikuttaa suoraan Suomeen. Ministeriöiden kansliapäälliköiden tuoreessa raportissa Mahdollisuudet Suomelle todetaan, että ”Suomen kohtaamat ongelmat alkavat usein kaukana omilta rajoilta, joten niiden havainnointi sekä niihin vaikuttaminen edellyttävät kansainvälistä yhteistyötä ja Suomen ulkopoliittista toimintakykyä”.
Elämme yhteisessä maailmassa, jossa konfliktien ja kriisien vaikutukset eivät tunne valtioiden rajoja, eikä niitä voida ratkaista yksin. Turvallisuutta on siksi rakennettava yhteisesti ja kokonaisvaltaisesti.
Näistä lähtökohdista Suomen kannattaa toimia inhimillisen turvallisuuden vahvistamiseksi maailmalla. Kehitysyhteistyö on tähän yksi työkalu. Kehitysyhteistyö, humanitaarinen apu ja rauhantyö ovat Suomen tekemiä investointeja globaaliin turvaan ja vakauteen. Niillä ennaltaehkäistään ja varaudutaan kriiseihin sekä tuetaan ihmisiä ahdingossa.
Tulevalla hallituskaudella Suomen tuleekin vahvistaa kehityspolitiikkaansa sekä edistää johdonmukaisesti ihmisoikeuksia, tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta ulko- ja turvallisuuspolitiikassaan. Kehityspolitiikalla ylläpidetään myös kumppanuussuhteita ja huolehditaan maailman yhteisistä resursseista. Sillä vaalitaan ja vahvistetaan kansainvälistä monenkeskistä ja sääntöperustaista järjestelmää, jonka puolustamisen merkitystä ei voi tänä päivänä kyllin korostaa.
Nämä toimet osoittaisivat paitsi globaalia vastuunkantoa myös kypsää ja viisasta turvallisuusajattelua Suomelta. Korona-aikana tutuksi tullut ajatelma pätee aikamme merkittäviin turvallisuusuhkiin: ”kukaan ei ole turvassa ennen kuin kaikki ovat turvassa”.
Silla Ristimäki
kehityspolitiikan asiantuntija
Johannes Hautaviita
vaikuttamisviestinnän asiantuntija
Fingo
Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.