Imagessa toimittaja Jantso Jokelin kiinnittää huomiota siihen, että ainakin englanninkielisessä maailmassa komedia on alkanut pudota muiden lajityyppien kyydistä elokuvissa ja televisiosarjoissa.
”Kyse ei ole pelkästä mututuntumasta: esimerkiksi puhtaiden komediaelokuvien ensi-illat ovat vähentyneet elokuvateattereissa dramaattisesti. Tuotantojen taloudelliset riskit ovat kasvaneet liian suuriksi.”
”Televisiokomedia on osittain samankaltaisessa myllerryksessä. – – Valmiiksi naurettujen sitcomien katoamisesta olisi liian helppo vetää puujalkamaisia johtopäätöksiä ’naurun katoamisesta’. Tietenkin komediaa tehdään yhä, se on vain muuttanut muotoaan.”
”Naururaidan tappajaksi mainitaan usein The Officen, Parks and Recreationin ja Modern Familyn edustama mokumenttityyli, joka nousi suosioon 2000-luvun alussa. Avoimen hekottelun sijaan ne pelasivat tietoisesti kiusallisella hiljaisuudella, neljännen seinän rikkomisella ja metakerronnalla.”
”Yhä useammin komediat ovat joko indie-tuotantoja tai muihin genreihin sekoittuneita ’tavallaan-komedioita’, satunnaisella läpänheitolla kuorrutettuja toiminta- ja supersankarielokuvia tai satunnaisesti hymähdyttäviä kauhukonsepteja. Edellisten lisäksi on vielä sadcom, avoimesti masentuneiden tai muuten matalaenergiaisten henkilöiden ajama komedia.”
”Komediatyylien muutosten taustalla saattaa olla osin masentava maailmanaika taantumineen, populismeineen, someriitoineen ja ilmastokriiseineen. Sadcomien voi nähdä kapinoivan myös painajaismaisesti lisääntynyttä self help -kulttuuria ja positiivisuuspaineita vastaan.”
”Kotimainen komediateollisuus on onneksi voinut viime vuodet melko hyvin. Sarjat Sisäilmaa, Kohtuuttomuuksia, Siskonpeti ja M/S Romantic sekä elokuvat Häiriötekijä ja Peruna ovat vain joitakin esimerkkejä viime vuosien ammattitaidolla rakennetuista, parhaimmillaan hysteerisistä naurukokemuksista.”
Episodissa toimituspäällikkö Jussi Huhtala kritisoi maahantuojia ja levittäjiä siitä, että ne eivät suomenna elokuvien englanninkielisiä nimiä.
”Olisiko sittenkin kyseessä vain anglosaksisen kulttuurin turha ihannointi ja alemmuuskompleksi omasta pienestä kielestä. Halutaan valita englanninkielinen sana tai ilmaisu, koska se kuulostaa jotenkin myyvemmältä. Mutta onko se edes myyvempi? Onko asiasta päteviä tutkimuksia? Sellaisia olisi kiva nähdä.”
”Esimerkiksi Virossa, joka on vielä paljon pienempi kieli- ja markkina-alue kuin Suomi, käännetään suurin osa elokuvien nimistä.”