Korkeakoulujen lukukausimaksuista puhuttaessa nousee esiin kysymys, kenellä on varaa opiskella. Toinen kysymys on, kenellä on varaa heikkoon opetukseen. Yliopisto-opetuksen laadun mahdolliset puutteet rankaisevat pahiten opiskelijoita, joilta puuttuvat turvaverkostot, jotka jäävät heikon opetuksen kanssa yksin ja joilla valmistuttuaan on puutteelliset tiedot.
Olen toiminut pitkään laskentatoimen ja tuotantotalouden opettajana yliopistoissa. Molemmissa aineissa on suuret opiskelijamäärät. Kursseillani on tavallisesti useita kymmeniä opiskelijoita. Suuren opiskelijamäärän ja käytettävissä olevien resurssien takia en aina voi käyttää parhaiten soveltuvia opetusmenetelmiä tai yksilöllisesti auttaa ongelmiin ajautuneita opiskelijoita. Tenteissä ja graduissa saatan huomata, että jotkut opiskelijat eivät ole ymmärtäneet jotakin hyvin keskeistä asiaa tai teoriaa. Joskus ymmärtämättömyyden syy on opetuksessa, joka ei ole ollut tarpeeksi hyvää ja innostavaa.
Vaikka opiskelija ei olisi oppinut juuri mitään, hän valittaa hyvin harvoin, jos koskaan, opetuksen laadusta. Valituksia ei ehkä tehdä, koska opetus on lähes maksutonta ja siksi siltä ei osata vaatia laatua. Jos opiskelijat joutuisivat laittamaan omaa tai lainattua rahaa peliin, he todennäköisesti ryhtyisivät vaatimaan hanakammin vastinetta rahalliselle panostukselleen ja kiinnittäisivät enemmän huomiota oppimiseensa. Yliopistojen olisi tässä tapauksessa pakko panostaa nykyistä enemmän opetuksen laatuun.
Tähän asiaan pätee vanha sanonta: köyhällä ei ole varaa ostaa huonoa. Eikä siihen pitäisi olla varaa myöskään Suomella tai meidän yliopistoillamme.
Jonas Spohr
yliopistonlehtori, Turku
Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.