Näin vaalien alla puolueet kertovat kantojaan eri asioista. Jos kyse on maahanmuutosta, ympäristötoimista tai verotuksesta, tulevat faktantarkastajat hätiin, kun väitteet menevät höpöpuheen puolelle. Sen sijaan, kun puhe on valtionvelasta, äänestäjä on usein omillaan. Vaalikeskusteluissa velka näyttää enemmän ideologiselta kuin rationaaliselta asialta.
Kaikille on selvää, että vähemmän velkaa on parempi kuin enemmän. Toisaalta on myös selvää, että koulutus, terveydenhuolto ja muut yhteiskunnan palvelut maksavat. Jos niistä leikataan, se haittaa suomalaisten tulevaisuuden rakentamista. Velkakin haittaa, mutta minulle on jäänyt epäselväksi, miten se tarkalleen ottaen haittaa. Italia on korviaan myöten veloissa, mutta eipä se näytä siellä ihan valtavasti haittaavan. Itse en toivo Suomen velkaantuvan kuin Italia, mutta en myöskään toivo niitä harmeja, joita leikkaamisesta seuraa. Näiden välillä pitäisi sitten äänestäjänä tasapainoilla.
Jotta äänestyspäätökseni ei olisi velan osalta ihan vain ideologian varassa, toivoisin lehdistöltä enemmän juttuja, joissa taustoitetaan sitä, mitä valtionvelka on ja mitä se ei ole. Ilmeistä on, että valtionvelka ei vertaudu henkilön velkaan, vaan se pitää ajatella eri tavalla. Haluaisin myös tietää, missä kohtaa ylitetään raja, jonka jälkeen velka alkaa haitata oikein toden teolla.
Ehdokkailta haluaisin kuulla, mikä velkataso on heistä tavoiteltava. Minkä verran velkaa voi ottaa lisää? Missä kohtaa poliitikon mielestä menee kestämättömän velan raja?
Niklas Koppatz
matematiikan opettaja, Helsinki
Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.