Perusopetus sekä kasvatus ja koulutus kokonaisuudessaan ovat olleet kevään suuria keskustelunaiheita. Keskustelu on äärimmäisen tärkeä, sillä puhuessamme oppimistuloksista, koulutettujen opettajien saatavuudesta tai inkluusiosta puhumme siitä, onko koulutus edelleen Suomessa tasa-arvoista.
Ennakointitieto näyttää, että koulunsa aloittavien määrä laskee lähivuosina neljänneksen. Kun harvaan asutuilla alueilla syntyy vähän lapsia ja suuret kaupungit kasvavat maassa- ja maahanmuuton kautta, elämme hyvin erilaisissa arjen todellisuuksissa eri puolilla Suomea. Lisäksi kunnat kasvatuksen ja koulutuksen järjestäjinä kamppailevat taloudellisten haasteiden kanssa.
Siksi on uskallettava katsoa tulevaan ja kysyä, miten järjestelmämme takaa jatkossa kaikille tasa-arvoiset mahdollisuudet oppimiseen asuinpaikasta riippumatta. Tämä vaatii laajaa yhteistä keskustelua koulutuksen järjestämisestä ja rahoittamisesta.
Suomalainen perusopetus on edelleen hyvätasoista ja koulujen väliset erot suhteellisen pieniä, mutta eriytymiskehitystä on nähtävissä ja oppimistulokset ovat laskussa. Tämä kehitys on saatava katkaistua.
Otamme Opetushallituksessa työmme vakavasti ja katsomme peiliin, kun keskustelua roolistamme on käyty osin tiukoin sanakääntein. Työtämme raamittavat opetustoimen lainsäädäntö ja koulutuspoliittiset linjaukset. Koulutuksen järjestäjät taas tekevät paikallisesti päätökset esimerkiksi ryhmäkoosta, oppikirjoista, opettajien työn johtamisesta tai kansainvälistymiseen liittyviin hankkeisiin osallistumisesta.
”Otamme Opetushallituksessa työmme vakavasti ja katsomme peiliin.
Meidän tehtävämme on tukea koulutuksen järjestäjiä valtakunnallisilla määräyksillä, ohjeilla ja linjauksilla sekä esimerkiksi täydennyskoulutuksella niin, että paikalliset ratkaisut vievät kasvatusta ja koulutusta valtakunnallisesti samaan suuntaan sekä takaavat lasten edun ja oikeuden oppimiseen.
Esimerkiksi opetussuunnitelman perusteiden kehittämisessä on selvästi huolehdittava paremmin siitä, että ne toimivat konkreettisina työkaluina paikallisten opetussuunnitelmien laatimiseksi ja siten varmistavat koulutuksen yhdenmukaisuutta ja laatua kautta koko Suomen. Perustaitojen oppiminen on varmistettava, ja esimerkiksi lukutaidon edistämistä on jatkettava johdonmukaisesti.
Suurimpia yhteiskunnallisia ongelmia ei kuitenkaan taklata yksin koulutussektorilla. Huoli lasten ja nuorten tulevaisuudesta kulminoituu luontevasti peruskouluun, sillä se on paikka, joka tavoittaa ikäluokista jokaisen. Se on myös paikka, jossa näkyvät yhteiskuntamme kaikki puolet: oppimisen ilo ja uusien sukupolvien viisaus, mutta myös pahoinvointi sekä perheiden ja alueiden eriarvoistuminen. Nämä ovat aitoja, isoja ongelmia ratkottavaksi. Siksi kouluista kantautuvia viestejä on tärkeää kuunnella tarkasti ja etsiä ratkaisuja yhteiskunnan eri sektoreitten yhteistyöllä.
Minna Kelhä
Opetushallituksen pääjohtaja
Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.