Vaaliehdokkaita kutsutaan kansanvallan sankareiksi. Syystäkin! He seisovat loskalammikossa tarjoamassa vaalimainoksiaan ohikulkijoille, jotka väistelevät sekä lammikkoa että ehdokasta.
Katulähetys on tärkeää, mutta se on vain osa kampanjatyöstä. Sosiaalinen media ja vaalikoneet lohkaisevat yhä suuremman osan ehdokkaan ajasta. Ehdokkaita olisi syytä kutsua myös digitaalisen demokratian sankareiksi.
Monet ehdokkaat ovat erikoistuneet tiettyyn politiikan lohkoon, kuten sosiaali- ja terveyskysymyksiin. Mutta vaalikonetta täyttäessä pitää olla kuin kymmenottelija, jolla on näkemys yhtä lailla metsähakkuista, huumeiden käyttöhuoneista ja sukupuolten moninaisuudesta.
Täytin neljä vaalikonetta ja sain jokaisesta eri ehdokkaan. Monen kysymyksen kohdalla olo oli kuin Haluatko miljonääriksi -ohjelman jatkokierroksilla, kun kysymykset muuttuvat äkkiarvaamatta lapsellisen helpoista hyvin vaikeiksi. Silloin on pakko kilauttaa kaverille.
Mutkikkaan vaalikonekysymyksen kohdalla toimitaan vähän samaan tapaan. Sen sijaan, että kaivaisimme lisää tietoa asiasta tai vastaisimme rehellisesti ”en osaa sanoa”, turvaudumme ryhmätietoon. Se on Steven Slomanin ja Philip Fernbachin käsite, jota he käyttivät kirjassaan The Knowledge Illusion. Ryhmätieto tarkoittaa sitä, että jos emme tiedä jostain asiasta tarpeeksi, nojaudumme oman viiteryhmämme näkemykseen.
”Puolueelle vaalikonerumba on ”melkoinen päänsärky”.
Entä ehdokkaat? Kilautin muutamalle kansanedustajalle ja politiikan taustavaikuttajalle. He olivat yhtä mieltä kahdesta asiasta: Vaalikoneet ovat välttämättömiä. Ja ne vievät valtavasti aikaa.
Taustavaikuttaja sanoi, että puolueelle vaalikonerumba on ”melkoinen päänsärky”. Puolue voi tarjota taustamateriaalia, mutta ei voi ohjeistaa vastaamaan tietyllä tavalla.
Kansanedustaja sanoi, että ehdokkaan näkökulmasta koneisiin vastaaminen on ristiriitaista, sillä vastauksia kohdellaan kuin vaalilupauksia. ”Jos äänestät eduskunnassa eri tavalla kuin vastasit vaalikoneeseen, se kaivetaan esille”, kansanedustaja sanoi.
Äänestäjän kuluttajansuojan kannalta tämä on perusteltua. Mutta eduskunnassa kansanedustajan pitää useimmiten alistua ryhmäkuriin ja äänestää puolueensa yhteisen kannan mukaisesti, vaikka itse olisi eri mieltä.
Siksi ehdokkaat panostavat vaalikoneiden perusteluihin. Ne ovatkin äänestäjälle todellinen tuoteseloste: tämän takia tämä ehdokas ajattelee näin.
Suosittelen vaalikoneiden lisäksi myös ehdokkaiden tapaamista. Vaikka sitten loskalammikossa.
Kirjoittaja on HS:n toimittaja.