Suomen pääsy Naton jäseneksi häämöttää horisontissa, mutta varaa itsetyytyväisyyteen ei kuitenkaan ole. Jäsenyys ei yksin ratkaise kaikkia Venäjään liittyviä uhkia.
Nato-jäsenyys nostaa Suomeen kohdistuvan sotilaallisen vaikuttamisen kynnystä, mutta ei ehkäise Venäjän mahdollisia ei-sotilaallisia vaikuttamispyrkimyksiä. Venäjän naapurina Suomi on haavoittuvainen aina ja niin pitkään kuin Venäjällä on vallassa länteen aggressiivisesti suhtautuva hallinto.
Venäjän aggressiivisuus näyttää myös muuttuneen krooniseksi – siitä on tullut presidentti Vladimir Putinin hallinnolle mielentila ja perusasetus. Venäjä on askel kerrallaan irtisanoutunut kansainvälisen oikeuden noudattamisesta ja muiden valtioiden suvereniteetin kunnioittamisesta.
Venäjän kehityksen suunta on maan naapurien kannalta huolestuttava. Näyttää siltä, että Venäjästä on kuoriutumassa totalitaarinen valtio. Maa, joka jo nyt iskee risteilyohjuksin siviilikohteisiin ja käy tuhoamis- ja terrorisotaa naapuriaan vastaan. Maa, jonka johto linjaa kamppailevansa länttä vastaan ja tavoittelee muiden valtioiden heikentämistä kaikin keinoin.
Laajamittaisen sodan Ukrainaa vastaan käynnistänyt Venäjä on jo osoittanut olevansa vaarallisempi kuin kuviteltiin ja maan johto halukkaampi ottamaan riskejä kuin toivottiin.
Vaikka Venäjä näyttää epäonnistuneen Suomen Nato-jäsenyyden estämisessä, saattaa Moskova yrittää ainakin rajoittaa Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyden sisältöä ja Pohjolan yhteisen pelotteen muodostumista.
Venäjälle Pietarin alue ja erityisesti Kuolan niemimaa ovat prioriteettialueita, joilla Venäjä on pystynyt ylläpitämään sotilaallista etulyöntiasemaa, eikä maa hevin tästä asemasta luovu. Venäjällä on yhä motiivi vaikuttaa Suomen asemaan.
Aidalta on kuitenkin jo hypätty, ja Suomen suunta on selvä. Suomen on määrätietoisesti jatkettava oman turvallisuutensa vahvistamista – erityisesti nykyisenä murrosaikana, kun Nato-jäsenyyttä ei ole vielä ratifioitu kaikissa jäsenmaissa ja Suomi valmistautuu eduskuntavaaleihin ja niiden jälkeisiin hallitusneuvotteluihin. Tasavallan presidentti on aiheellisesti muistuttanut, että Suomen on kyettävä ylläpitämään täyttä päätösvalmiutta kaikilla mahdollisilla keinoilla.
Myös pysyvää varautumista tulee edelleen jatkaa. Esimerkiksi kriittisten asejärjestelmien hankintojen ja ammusvarastojen täydentäminen kestää vuosikausia, ja nämä hankkeet rasittavat valtion budjettia niukkoinakin aikoina. Lisäksi nykyistä lainsäädäntöä pitää arvioida ja kehittää haavoittuvuuksien minimoimiseksi.
”Jäämeren rata parantaisi Suomen huoltovarmuutta.
Pitkällä aikavälillä on kiinnitettävä huomiota erityisesti Suomen huoltovarmuuteen ja siihen liittyvään haavoittuvuuteen. Suomi on lähes kokonaan riippuvainen merikuljetuksista: laivoilla kuljetetaan 90 prosenttia tuonnista.
Venäjä saattaa olla valmis maksamaan kovankin poliittisen hinnan esimerkiksi Suomen meriliikenteen häiritsemisestä, ja Suomen kansantaloudelle tällainen häirintä tulisi erittäin kalliiksi. Mikä tahansa operaatio lisäisi nopeasti meriliikenteen kustannuksia ja heikentäisi Suomen houkuttelevuutta investointiympäristönä.
Monet puolueet ovat nostaneet tavoitteekseen raideyhteyden Jäämerelle. Ajatus tällaisesta yhteydestä Norjaan ja Norjan satamiin ei ole uusi, mutta nyt asiaa perustellaan ennen kaikkea turvallisuuspoliittisista lähtökohdista.
Jäämeren rata parantaisi Suomen huoltovarmuutta ja mahdollistaisi myös pelotteen säätelyn Suomea hyödyttävällä tavalla. Hätätilassa Nato-maiden joukkoja ja kalustoa saataisiin raiteita pitkin Suomeen nopeasti ja paljon. Ilman raideyhteyksiä Jäämerelle se olisi merkittävästi vaikeampaa ja veisi enemmän aikaa.
Suomen varautumisen vahvistaminen ja puolustuksen lisääminen vaativat suuria investointeja vuosien ajan. Meillä ei kuitenkaan ole varaa jättää varautumista puolitiehen ja tuudittautua siihen ajatukseen, että pelkkä Nato-jäsenyys on pelastuksemme.
Samu Paukkunen
Kirjoittaja on Ulkopoliittisen instituutin apulaisjohtaja.
Vieraskynät ovat asiantuntijoiden puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut julkaistaviksi. Vieraskynissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia näkemyksiä, eivät HS:n kannanottoja. Kirjoitusohjeet: www.hs.fi/vieraskyna/.