Vähän ennen koronaviruspandemiaa olin työmatkalla Venäjän kaukoidässä. Nimellisesti aiheena olivat abortit, joiden maksuttomuuden poistamisesta Venäjällä silloin keskusteltiin, mutta oikeasti kyse oli köyhyydestä. Abortit olivat alueella tavallista yleisempiä, koska monilla ei yksinkertaisesti ollut varaa ehkäisyyn.
Köyhyys ja näköalattomuus olivat näkyneet aiemmillakin matkoilla. Nyt katkeruudella oli kuitenkin selvä kohde, kun ihmiset valittivat Moskovan kohtelevan aluetta ”siirtomaana” eli vievän raaka-aineet ja tulot kysymättä paikallisia tarpeita.
Saman kuuli toistuvasti muuallakin itäisellä Venäjällä. Venäläiset näkivät ostosmatkoillaan ja joskus suoraan joen yli, kuinka rajan takana Kiinassa vanhoihin tuppukyliin nousi uusia taloja ja kaikki tuntui menevän vauhdikkaasti eteenpäin. Ero vain kasvoi.
Tilanne raja-alueilla oli kuin pienoismalli Venäjän suhteesta Kiinaan.
Viime vuosikymmenellä vanhasta isoveliasenteesta piti luopua. Alkuun Venäjä ajatteli pelaavansa lännen ja Kiinan välissä. Miehitettyään Krimin Venäjä lähentyi innokkaasti Kiinaa, kunnes ymmärsi, ettei Kiina anna armopaloja. Uuta realismia kesti vain hetken. Venäjän johtajan Vladimir Putinin viimevuotinen hyökkäyskäsky Ukrainaan kiihdytti Venäjän luisua Kiinan vasalliksi.
Aihe on ollut tällä viikolla paljon esillä, kun Kiinan johtaja Xi Jinping on vieraillut Venäjällä. Xi on antanut Putinin esiintyä tasa-arvoisena johtajana, mutta Kiina ei halua Venäjästä tasa-arvoista liittolaista.
Xi valmistautuu yhteenottoon Yhdysvaltojen kanssa. Siksi Kiina tarvitsee Venäjältä muun muassa halpaa energiaa, aseita ja diplomaattista tukea.
”Kiina ei halua Venäjästä tasa-arvoista liittolaista.
Kiinalle sopii, että suhteensa länteen tuhonnut Venäjä on riippuvainen Kiinasta ja kiitollinen sille. Niinpä sotaansa käyvä ja Yhdysvaltojen huomiota vievä Putin on Kiinalle tärkeä apu taistossa Yhdysvaltoja vastaan, vaikka Putinin tukeminen sotkee suhteita Eurooppaan.
Toisaalta Kiina yrittää Venäjän kanssa luoda Euroopan ulkopuolella kuvaa, että Ukrainan tilanne olisi jotenkin lännen syy.
Venäjän kaukoidässä ärtymyksen kohde olivat omat vallanpitäjät. Kiinalaisten naapurien kanssa elettiin arjessa, mutta pohjalla oli syvää epäluuloa. Se ei jäänyt piiloon.
Epäluuloa on edelleen myös Venäjän ja Kiinan virallisissa suhteissa. Putinille sota on nyt kuitenkin kaiken määrittävä asia, joten hätätilassa alisteinen suhde Kiinaan käy nöyryyttävyydestään huolimatta.
Vaikea sanoa, mitä tästä ajatellaan Venäjän kaukoidässä. Mutta ei sieltä kysytäkään.
Kirjoittaja on HS:n pääkirjoitustoimittaja.