Se kävi näin lähellä.
Jälkikäteen pystyin erottamaan noin kuukauden ajanjakson, jona mikään ei ollut tuntunut oikein miltään. Suhtauduin kaikkeen kyynisesti. Elin kuin sumussa, mutta en huomannut sitä itse.
Lähipiirini onneksi huomasi ja auttoi minut ulos vaarallisesta tilanteesta. Vaatimus oli työorientoituneelle ihmiselle kohtuuton: vähennä työntekoa.
Vuosien jälkeenkin olen tästä äärimmäisen kiitollinen.
Työuupumuksesta puhutaan nyt paljon. Työuupumus tai sen kohonnut riski koskee jo joka neljättä alle 36-vuotiasta. Tulokset on saatu uudella tavalla tehdyssä väestötutkimuksessa, joten vertailu aiempaan on vaikeaa.
Toimittaja Venla Kuokkasen jutussa asiantuntija pitää nuorten aikuisten työuupumustilannetta ”uskomattoman suurena ongelmana kansantaloudelle”. Yhtälö on kaikille selvä: nuori aikuinen uupuu, jää sairauslomalle, työpanos jää saamatta, ja uupuminen saattaa vaikuttaa loppu-uran tuottavuuteen.
Työuupumus on myös uskomattoman suuri ongelma ihmiselle itselleen, ystäville, puolisolle, lapsille ja muulle lähipiirille. Elämälle.
Ennen työuupumuksesta ei puhuttu, vain uuvuttiin. Puhetta ei ole läheskään tarpeeksi niin kauan kuin selkeää muutosta parempaan ei ole havaittavissa. Liikahduksia toki on.
Mikä ajoi minut uupumisen partaalle? En ollut järin kokenut, en ymmärtänyt rajojani, eikä niitä ollut kunnolla edes piirretty esiin. Odotukset olivat kovat, töitä oli paiskittu hurjan intensiivisesti pitkään. Liian pitkään.
Rajanveto työn ja vapaa-ajan välillä oli puutteellista, sekä työnantajan että itseni puolelta. Töistä irtautuminen kotona tuntui vaikealta. Työviestejä saattoi tulla illalla, ja reagoin niihin yleensä epäröimättä.
Samaan aikaan ympäröivä yhteiskunta viesti, että muu elämä saa väistyä työn tieltä. Se oli myrkkyä.
”Saako sanoa, että nyt tekee tiukkaa?
Ihmismieli on nimittäin sellainen kokonaisuus, jossa työtä ja muuta elämää ei voi täysin erottaa toisistaan. Samalla rajan työn ja vapaa-ajan välillä on oltava selkeä: milloin tehdään töitä, milloin ei.
Asia ainakin tiedostetaan nyt.
Myös työpaikan kulttuurilla on iso vaikutus, toteaa työyhteisöpedagogi Merja Karjalainen jutussamme. On tekijöitä, jotka yhdistävät hyviä työpaikkoja.
Saako sanoa, että nyt tekee tiukkaa?
Siitä kaikki lähtee.
Kirjoittaja on HS:n toimituspäällikkö.