Uupumus, masennus ja ahdistus. Siinäpä kolminaisuus, josta on tullut sosiaalisen median kuplassani kovin tuttu. Instagramissa silmiini osuu viikoittain julkaisuja, joissa joku tuttu tai tuntematon kertoo mielenterveyshaasteistaan.
Se johtuu kahdesta asiasta. Ensinnäkään mielen pulmat eivät ole enää tabuja, ja 2020-luvun nuoret aikuiset puhuvat niistä usein avoimesti. Ja ennen kaikkea: mielenterveysongelmat ovat järkyttävän yleisiä.
Kelan tilastojen mukaan mielenterveyden häiriöt ovat jo suurin syy nuorten aikuisten pitkille sairauspoissaoloille. Työuupumus tai sen riski puolestaan koskee joka neljättä alle 36-vuotiasta. Ja itse asiassa moni uupuu jo ennen kuin on edes päässyt kunnolla työelämään. Arvioiden mukaan 20 prosenttia lukiolaistytöistä tuntee itsensä lukion lopulla uupuneeksi.
Mielen pulmat hiipivät yleensä elämään varkain.
Tänään maanantaina 21-vuotias Meri Pessinen kertoo HS:n verkkosivuilla julkaistussa jutussa, kuinka hän sairastui uupumukseen ja masennukseen 18-vuotiaana.
Pessinen kävi innoissaan lukiota ja lähihoitajakoulutusta, perusasiat olivat elämässä aika hyvin. Mutta sitten mieli alkoi mustua. Hän ei enää oikein jaksanut tiskata tai nähdä kavereita – opiskelusta puhumattakaan.
Pessisen kokemuksista lukiessani mietin, että tuo olisin ihan hyvin voinut olla minä lukioaikoina. Kymmenen vuotta sitten ei juuri puhuttu koulu-uupumuksesta, mutta jälkikäteen ajatellen on selvää, että olen kuulunut riskiryhmään. Olenhan herkkä tyyppi, unettomuuteen, ahdistukseen ja ylenpalttiseen tunnollisuuteen taipuvainen.
ajattelen, että jokainen mieli voi joissain olosuhteissa särkyä. Elämässä on väistämättä kuormittavia elämäntilanteita, jotka koettelevat mielen tasapainoa. Ja sitten ovat vielä yhteiskunnan aiheuttamat suorituspaineet ja globaalit kriisit. Jokaisen jaksamisella on rajansa, eikä etukäteen voi tietää, missä kohtaa se lopulta ylittyy.
”Mielen pulmat hiipivät yleensä elämään varkain.
Syvenevä mielenterveyden kriisi kylvää yhteiskuntaan koko ajan enemmän kärsimystä. Siksi minusta on yllättävää, kuinka vähän eduskuntavaalien aikana on puhuttu mielenterveydestä ja mielenterveyspalvelujen ylikuormittumisesta.
On toisteltu, että nämä ovat talousvaalit. Kannattaisi siis keskustella edes siitä, kuinka valtava uhka nuorten loppuun palaminen on kansantaloudelle.
Kuka sitä työllisyysastetta nostaa, jos moni uupuu jo ennen työuraa?
Kirjoittaja on HS:n perhetoimituksen tuottaja.