Vietin pitkiä aikoja entisen mieheni kanssa maissa, joissa viinejä ja viinoja oli saatavissa joka kulman pikkukaupassa, ja baareissakin viina oli halpaa. Mekin ”eurooppalaistimme” ruokailutapamme ja aloimme käyttää ruokajuomana viiniä.
Jouduin katsomaan vierestä, kuinka aktiivinen ja rakastava mies muuttui pikkuhiljaa alkoholinkäytön lisääntymisen vuoksi ja päätyi lopulta todella raskaisiin ryyppyputkiin.
Noiden putkien ja niiden jälkien hoitamisen aikana näkemäni ja kokemani oli jotain sellaista, mitä ei toivoisi kenenkään kokevan. En koskaan unohda sitä inhimillisten eritteiden hajua puhumattakaan sitä ahdistusta ja turvattomuuden tunnetta, jonka sen kaiken keskellä eläminen aiheutti. Mietin monesti, kuinka moni kanssasisar tai -veli joutuu elämään samassa tilanteessa pienten lasten kanssa ja mitä traumoja heille syntyykään.
HS:n teettämän gallupin (23.3.) mukaan 53 prosenttia suomalaisista toivoo viinejä ruokakauppoihin. Vaikka itsekin toivon, että suomalainen juomakulttuuri muuttuu parempaan suuntaan, en haluaisi helpottaa alkoholin saatavuutta, koska alkoholismi on sellainen sairaus, joka tuhoaa ihmisen henkilökohtaisen elämän lisäksi monen muun ihmisen elämää. Eikä kenestäkään voi välttämättä aavistaa, kuka kantaa tämän sairauden alttiutta.
Jokainen alkoholismin ikeeltä säästynyt ihminen on tärkeä yhteiskunnallemme sekä inhimillisen hyvinvoinnin että kansantalouden kannalta. Ne, joille alkoholi ei ole ongelma, voisivat kysyä itseltään, onko alkoholi todella niin tärkeä asia elämässä, että juomien helpon saatavuuden takia kannattaisi uhrata toisten elämä.
Ikeestä jo vapautunut
Julkaisemme kirjoituksen
poikkeuksellisesti nimimerkillä.
Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.
