Varhaiskasvatus on ollut viime vuosina mittavan kehittämisen kohteena. Samaan aikaan varhaiskasvatukseen kohdistuu myös runsaasti kielteistä huomiota. Varhaiskasvatuksen työvoimatilanne on osassa Suomea huolestuttava, ja palvelujen laadussa voi olla eroja samankin kaupungin sisällä. Varhaiskasvatuksen ongelmista keskusteltaessa unohtuu kuitenkin helposti, että ongelmat eivät ole koko kuva suomalaisesta varhaiskasvatuksesta.
Parhaiten varhaiskasvatus toteutuu sen tavoitteiden ja lasten edun mukaisesti silloin, kun sitä toteuttaa koulutettu ja motivoitunut henkilökunta. Näin onkin laajalti, ja vanhemmille suunnatuissa kyselyissä varhaiskasvatuspalvelut saavat pääosin hyviä arvioita. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla vanhemmille lähetetyn asiakaskyselyn yleisarvosana varhaiskasvatukselle oli kouluasteikolla 4–10 mitattuna 8,8. Kyselyyn osallistui yli 17 000 vanhempaa.
Tutkimusten mukaan myös lapset viihtyvät varhaiskasvatuksessa arvostaen leikkiä, oppimista ja hyviä sosiaalisia suhteita. Suomessa on siis todennäköisesti tuhansia hyvinvoivia lapsia varhaiskasvatuksessa, varhaiskasvatukseen tyytyväisiä vanhempia sekä työssään viihtyviä varhaiskasvatuksen ammattilaisia.
Varhaiskasvatuksen opettajankoulutusten sisäänottoja on vuodesta 2018 lähtien lisätty opetus- ja kulttuuriministeriön aloitteesta, joten alan opettajapula helpottanee vähitellen, jos työskentelyolosuhteet ja palkkaus päiväkodeissa saadaan osaajia tyydyttäviksi. Varhaiskasvatuksen alan koulutuspaikat ovat täyttyneet, vaikka hakijamäärät ovat laskeneet. Esimerkiksi Jyväskylän yliopiston varhaiskasvatustieteen kandidaattikoulutuksesta noin 85 prosenttia opiskelijoista valmistuu ja saa kelpoisuuden toimia varhaiskasvatuksen opettajana päiväkodissa.
Tämä ei luonnollisestikaan tarkoita sitä, etteikö henkilöstön, vanhempien ja alan opiskelijoiden huolta tule ottaa vakavasti. Varhaiskasvatusalan kehittämiseksi ja olosuhteiden parantamiseksi tarvitsemme konkreettisia tekoja yhteistyössä eri toimijoiden, kuten varhaiskasvatuksen koulutusten, palvelua järjestävien tahojen ja päättäjien, kesken. Lisäksi on tärkeää kuulla vanhempia ja lapsia, sillä kysehän on lasten hyvinvoinnista ja oikeudesta laadukkaaseen varhaiskasvatukseen.
Toivomme myös, että kielteisen puheen lisäksi myönteiset kokemukset varhaiskasvatuksesta tulisivat julkisesti jaetuiksi.
Maarit Alasuutari
professori
Eija Sevón
apulaisprofessori
Tuulikki Ukkonen-Mikkola
yliopistonlehtori
Jyväskylän yliopiston varhaiskasvatustieteen oppiaine
Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.
