Viime aikoina yksityinen pysäköinninvalvonta erilaisine lieveilmiöineen on ollut useasti esillä. Tulevan eduskunnan olisikin suotavaa suitsia kyseistä toimintaa lailla.
Nyt tilanne on se, että valvontamaksujen määrästä riippuvan tulospalkkion ohjaamat laskuttajat kiertävät laputtamassa autoja aiheesta ja aiheetta. Valvontamaksun saatuaan autoilija voi reklamoida, mutta oman kokemukseni mukaan myös ihan selvästi aiheettomia valvontamaksuja jätetään voimaan.
Pysäköinninvalvojayritys kehottaa maksamaan valvontamaksun perinnän uhalla ja vihjailee oikeudenkäyntikulujen voivan nousta hyvinkin korkeiksi. Kun vaihtoehtoina on joko maksaa 60 euroa aiheetta tai ottaa pienikin riski tuhansiin euroihin nousevista oikeudenkäyntikulukorvauksista, köyhällä ei juuri ole vaihtoehtoja.
Herää kysymys, kuinka paljon Suomessa vuosittain maksetaan näitä keksittyjä velkoja.
Toinen ihmetyksen aiheeni on, miksi Helsingin kaupunki on lähtenyt mahdollistamaan yksityisen pysäköintimafian toimintaa. Yksityiset katusakottajat valvovat esimerkiksi terveysasemia ja Kaapelitehtaan pihaa. Mikseivät kaupungin omat pysäköinninvalvojat hoida valvontaa kaupungin hallinnoimilla alueilla?
Jos syy on se, ettei valvojia riitä, heitä voidaan palkata lisää, kun kerran yksityinen firmakin siinä onnistuu. Vai onko syy se, että löyhemmällä moraalilla toimiva yksityinen valvonta on kannattavaa, koska aiheettomat katusakot maksetaan oikeudenkäyntikulujen pelossa?
Mihin vedetään yksityisoikeudellisen valvonnan raja? Taloyhtiömme laaja piha on suosittu läpikulkureitti siitä huolimatta, että se on merkitty Yksityisalue- ja Läpikulku kielletty -kyltein. Voimmeko palkata vartiointiliikkeen sakottamaan yksityisoikeudellisesti läpikulkijoita, jos lisäämme sisääntuloreiteille asiasta kertovat kyltit?
Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut ja toimittanut. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.