Taloudellinen eriarvoisuus voi rajoittaa pienituloisten toimintamahdollisuuksia sekä lisätä yhteiskunnan ristiriitoja ja kustannuksia. Tuloerojen ja pienituloisuusasteen perusteella arvioidaan, miten hyvinvointivaltio on onnistunut ja miten poliittiset päätökset ja toimet ovat vaikuttaneet. Taloudellista eriarvoisuutta tulisi kuitenkin seurata huomattavasti nykyistä laaja-alaisemmin.
Yksittäisten vuosien välisiä muutoksia tuloeroissa tai pienituloisuudessa seurataan hyvin tarkasti. Usein nämä muutokset yhdistetään samanaikaisesti toteutettuihin politiikkamuutoksiin ja siihen, mitkä puolueet ovat tai olivat hallituksessa. Yleensä on kuitenkin vaikea osoittaa, mitkä tekijät kulloinkin selittävät muutoksia tuloeroissa ja pienituloisuudessa.
Taloudellisen eriarvoisuuteen vaikuttaa palkka-, yrittäjä- ja omaisuustulojen jakautuminen, ja eriarvoisuutta voidaan vähentää verotuksen ja sosiaaliturvaetuuksien avulla. Myös väestörakenteen muutos, kuten väestön ikääntyminen, vaikuttaa taloudelliseen eriarvoisuuteen – joskin lyhyellä aikavälillä melko vähän.
Hallitus ei voi suoraan sanella esimerkiksi työllisyyden tasoa, saati väestörakenteen kehitystä. Työllisyyskehitys on yhteydessä esimerkiksi globaaleihin suhdanteisiin.
Lyhyen aikavälin muutoksiin keskittyminen voi hämärtää laajempaa kuvaa taloudellisen eriarvoisuuden kehittymisestä. Pienituloisuusaste ja etenkin suhteelliset tuloerot ovat pysyneet Suomessa 2000-luvulla melko vakaina, vaikka julkisen keskustelun perusteella voi ajoittain saada toisenlaisen kuvan. Asiaa käsiteltäessä tulisi ottaa nykyistä paremmin huomioon tuloerojen tai pienituloisuusasteen muutosten suuruus yksittäisten vuosien välillä sekä pidemmän aikavälin kehitys.
Tuloeroissa tapahtuvien muutosten ennustaminen on usein vaikeaa. Vuosien 2020 ja 2021 välillä tuloerot kasvoivat tavallista enemmän vahvasta työllisyyskehityksestä ja esimerkiksi toimeentulotukiasiakkaiden määrän vähenemisestä huolimatta. Tätä selittivät etenkin arvopaperien ja muun omaisuuden myyntivoitot, joissa voi olla suurta vuosittaista vaihtelua.
Ongelmia aiheuttaa myös se, että tuloerojen ja pienituloisuuden kehitystä seurataan pääsääntöisesti vain muutaman mittarin avulla. Käytetyimmillä mittareilla on omat heikkoutensa.
Tuloeroja seurataan erityisesti Gini-kertoimen avulla. Se tiivistää koko tulojakauman ja siinä vallitsevat erot yhdeksi luvuksi. Mittarin ominaisuuksiin kuuluu, että tulojakauman ala- tai yläosassa tapahtuvat muutokset saavat vähemmän painoarvoa.
”Käytetyimmillä mittareilla on omat heikkoutensa.
On selvää, että yhteen mittariin tyytyminen antaa vain rajallisen kuvan tuloeroista ja niiden kehityksestä.
Pienituloisiksi määritellään tyypillisesti ihmiset, joiden kotitaloudessa käytettävissä tulot ovat alle 60 prosenttia kansallisesta mediaanitulosta. Mediaanitulon muuttuessa myös pienituloisuusraja muuttuu. Mittarin antama kuva pienituloisuuden kehityksestä voi olla yllättävä, eikä kehitys välttämättä kerro elintasossa tapahtuneista muutoksista. Esimerkiksi käy, että koronaviruspandemiasta huolimatta pienituloisuus väheni vuosien 2019 ja 2020 välillä.
Havaitsin viime vuonna julkaistussa tutkimuksessani, että Euroopan maissa 2010-luvulla työikäisten ja vanhuuseläkeikäisten pienituloisuusasteet kehittyivät pääsääntöisesti eri suuntiin. Työllisyysasteen ja mediaanitulon kasvu oli yhteydessä työikäisten ja lasten pienituloisuusasteen laskuun, mutta vanhuuseläkeikäisten osalta jopa pienituloisuuden lisääntymiseen.
Tuloerojen ja pienituloisuuden kehityksen kaltaisia monitahoisia ilmiöitä tulee seurata laaja-alaisesti. Taloudellista eriarvoisuutta pitää tarkastella useiden mittarien avulla, ja sen kehitystä on myös hyvä seurata erikseen eri väestöryhmissä.
Lyhyen aikavälin muutoksia taloudellisessa eriarvoisuudessa on syytä tulkita varoen. Ilman huolellista ja monipuolista tarkastelua tehdyt hätiköidyt tulkinnat voivat johtaa julkisen keskustelun kärjistymiseen ja lyhytjänteiseen politiikkaan.
Ilari Ilmakunnas
Kirjoittaja on erikoistutkija Eläketurvakeskuksessa.
Vieraskynät ovat asiantuntijoiden puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut julkaistaviksi. Vieraskynissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia näkemyksiä, eivät HS:n kannanottoja. Kirjoitusohjeet: www.hs.fi/vieraskyna/.