Eerik Lagerspetz esitti (HS Mielipide 8.4.), että on erittäin vaikeaa arvioida, mitkä toimet käytännössä lisäävät ja mitkä vähentävät ydinsodan riskiä. Hän on oikeassa siinä, että pelkän filosofian keinoin asia ei ratkea.
Maailma selvisi kylmästä sodasta. Sen jälkeen ydinaseet jäivät taka-alalle. Monet ajattelivat, että ydinpelote toimii ja estää sodan. Tämä on virhepäätelmä.
Ajatellaan henkilöä, joka laittaa kaksi panosta kuusisylinteriseen revolveriin, pelaa venäläistä rulettia ja selviää hengissä. Tästä hän päättelee, että venäläinen ruletti ei ole vaarallinen peli.
Olen käynyt läpi kylmän sodan toimijoiden ja tutkijoiden arvioita ydinsodan todennäköisyydestä. Vaikka katsottaisiin vain Kuuban ohjuskriisiä vuonna 1962, Able Archer -episodia vuonna 1983 ja vahingossa syttyvän ydinsodan todennäköisyyttä, päästään todennäköisyysarvioon 1/3.
Voimme hyödyntää tietoamme prosesseista ja mekanismeista sekä katsoa, mitä alan asiantuntijat sanovat. Samansuuntaiset arviot tukevat toisiaan.
Esimerkiksi Matthew Bunn Harvard Kennedy Schoolista arvioi lokakuussa, että todennäköisyys, että Ukrainan sota päätyy ydinsotaan, on 10–20 prosenttia. Bulletin of Atomic Scientists siirsi tuomiopäivän kellon viisaria lähemmäksi keskiyötä kuin koskaan, paljolti juuri Ukrainan sodan takia.
Tutkimuksen mukaan suurin vaara piilee tilanteessa, jossa luottamus on romahtanut. Akuutti kriisi voi nopeuttaa ydinaseiden ensimmäistä käyttöä, varsinkin jos osapuoli kohtaa epätoivoisen tilanteen ja uskoo, että vain ydinaseet voivat tarjota paon varmalta tappiolta.
Naton laajentuminen oli nähdäkseni olennainen osa prosessia, joka johti Ukrainan sotaan. Suomen liittyminen yli kaksinkertaistaa Naton ja Venäjän rajan aivan Venäjän tärkeimpien keskusten tuntumassa. Venäjän johdon retoriikassa Venäjän olemassaolo on uhattuna.
Tässä tilanteessa tietämättömyyteen vetoaminen tarkoittaa vastuuttomuutta, jolla perustellaan huonosti harkittua päätöstä liittyä Natoon.
Heikki Patomäki
maailmanpolitiikan professori
Helsingin yliopisto
Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.