Saavuin pääsiäisen vietosta Helsinkiin, mutta en päässyt perille. Juna Tampereelta jätti kauas Helsingin rautatieasemalta, sepelillä vuoratulle laiturille noin neljänsadan metrin päähän Kaivokadusta ja jatkoyhteyksistä.
Niitä kohti kävellessä ehti miettiä kaikkea kiinnostavaa, kuten tulevan hallituksen liikennepolitiikkaa.
Raideyhteyksien parantaminen on todennäköisesti esillä hallitusneuvotteluissa, jotka kohtapuolin käynnistyvät kokoonpanolla tai toisella. Junaradat ovat isoja julkisia investointeja.
Ja ratahaaveitahan riittää: toivotaan uusia yhteyksiä niin Turkuun, Tampereelle kuin idän suuntaankin. Suurnopeusratoja varten perustetut hankeyhtiöt ovat suunnitelleet linjauksia, laskeneet hyötyjä ja lobanneet päättäjien mielipiteitä hankkeille suopeiksi.
Pulmana on, että huippunopeiden ratojen rakentaminen ei ainakaan valtiovarainministeriön mukaan ole kannattavaa.
Suomi-rata eli Helsingin ja Tampereen välinen täysin uusi rata maksaisi ministeriön mukaan 5,5 miljardia euroa. Hintaan kuuluu tunneli Helsinki-Vantaan lentoaseman ali. Vastaehdotuksista yksinkertaisin on nykyisen pääradan parantaminen noin miljardilla eurolla.
Junamatka kokonaan uudella väylällä olisi 16 minuuttia nopeampi kuin peruskorjatulla nykyradalla. Kun vaihtoehtojen hintaero on runsaat 4,5 miljardia euroa, yhden minuutin nopeutuksen hinta on noin 280 miljoonaa.
”Täysin uusi rata maksaisi 5,5 miljardia.
Poliitikoille voi olla houkuttelevaa haalia investointeja kotivaalipiiriinsä tai tietyn äänestäjäryhmän hyödyksi. Isoissa projekteissa on se etu, että yhdellä päätöksellä saa voiton kotiin. Rata on ja pysyy.
Kävelyni Helsingin asemalla kesti kuusi minuuttia. Suomi-radan minuuttihinnaston mukaan tämän matka-ajan säästämiseen kannattaisi käyttää puolisentoista miljardia euroa.
Entä jos kysymys olisikin tämä: Millä eri keinoilla matkustajien pääsyä määränpäähän voisi nopeuttaa?
Ja entä jos tehokkaiden keinojen listaamisen jälkeen aloitetaan toteuttaminen halvimmasta alkaen ja jatketaan niin kauan kuin rahaa riittää (tai sitä halutaan käyttää).
Voi nimittäin olla, että leikkauspaineiden alla käytävissä hallitusneuvotteluissa ei jättihankkeille lämmetä.
Kirjoittaja on HS:n kehityspäällikkö.