Vihreä siirtymä on kaikkien huulilla. Ilmastonmuutos, vesistöjen saastuminen ja luontokato ovat kriisejä, jotka täytyy ottaa vakavasti millä tahansa hallituspohjalla. Siirtymän on kuitenkin oltava aidosti vihreää: luopumista fossiilitaloudesta ja siirtymistä päästöttömän energian talouteen, joka kunnioittaa planeetan rajoja myös luonnonvarojen käytössä eikä vähennä luonnon monimuotoisuutta.
Valitettavasti osa nyt vihreänä siirtymänä markkinoitavista muutoksista edustaa todellisuudessa ruskeaa siirtymää. Siirrymme kyllä pois mustasta fossiilitaloudesta, mutta kuolleen maan talouteen. Tästä on kyse esimerkiksi silloin, kun edistämme uusiutuvaa energiaa tavalla, joka aiheuttaa luonnon monimuotoisuuden vähenemistä tai kuluttaa luonnonvaroja tuhlailevasti. Pelkkä hiilen laskenta ei siis riitä vihreässä siirtymässä, vaan elonkirjo ja sen elintila on turvattava muutosta tehtäessä.
Luonnonsuojelun onnistumisen merkittävin este on se, että ihminen on vallannut omaan käyttöönsä niin suuren osan maailmasta. Käyttö on usein luontoa köyhdyttävää tai kokonaan tuhoavaa. Tarvitsemme sekä enemmän ihmistoiminnalta suojeltuja alueita että toimintatapojen muutosta niillä alueilla, joita käytämme.
Kun tilasta on huutava pula, vihreä siirtymä ei voi tapahtua keinoilla, jotka tuhlaavat pinta-alaa. Esimerkiksi sinänsä kannatettava aurinkovoima on rakennettava parkkipaikoille, katoille ja muille jo rakentamillemme alueille. Käytöstä poistettavalle turvetuotantoalueelle sen sijaan on aurinkovoimalaa parempaa käyttöä kosteikkona, jollaiseksi alueen voi ennallistaa.
Uusiutuvankin energian rakentamisen yhteydessä on painotettava käyttäytymismuutosta kohti yleisesti vähäisempää energiankulutusta. Muuten planeetalta loppuu tila kesken, ja sitä emme innovaatioilla selätä.
Sama koskee ruoantuotantoa. Lihantuotanto on maailman suurin sukupuuttojen aiheuttaja tarvitsemansa valtavan pinta-alan vuoksi. Niinpä vihreää siirtymää ei voi olla lihantuotannon muuttaminen ympäristöystävällisemmäksi, jos samalla ei tunnisteta, että mahtuakseen planeetan rajoihin ihmiskunnan on leikattava lihankulutuksensa murto-osaan nykyisestä. On painotettava laatua määrän sijaan.
”Tilasta on maailmassa huutava pula.
Ruoantuotannossa uudistava maatalous voi näyttää mallia muillekin aloille. Maankäytön seurauksena voi olla hyvinvoiva luonto ja ihminen. Luonnon monimuotoisuus antaa voimaa, kun sitä ei pyritä kaventamaan tehokkuuden nimissä.
Aidosti vihreä siirtymä vaatii toimenpiteitä, joilla elämää kehitetään samanaikaisesti kohti päästöttömyyttä ja luonnon monimuotoisuuden turvaamista. Tämä tarkoittaa esimerkiksi lihasvoimaan perustuvaa ja joukkoliikennettä, kasvispohjaista ruokavaliota sekä vähän energiaa kuluttavaa asumista ja matkailua. Hyvää elämänlaatua ja sitä kohti ohjaavaa sääntelyä.
Aidosti vihreä siirtymä tarkoittaa myös päätöksenteon malleja, joissa yhden hyvän tavoitteen, kuten päästöttömyyden, nimissä ei voi kiihdyttää luonnon tuhoamista. Esimerkiksi luonnon kokonaisheikentymättömyyteen tähtäävä velvoittava ekologinen kompensaatio olisi aitoa vihreää siirtymää turvaavaa sääntelyä. Se pakottaisi puntaroimaan valintoja.
Samoin tarvetta olisi aidosti kunnianhimoisille kestävyyssertifikaateille, jotka sitoutuisivat avoimesti ulkopuolisten arviointeihin perustuvaan päästöttömyyteen ja siihen, ettei luonnon tila vähene tai heikkene.
Me ihmiset olemme käynnistäneet ilmastokriisin ja elämän historian kuudennen sukupuuttoaallon. Nämä molemmat uhkaavat sekä planeettaa, jolla asumme, että meitä itseämme.
Valinta elävän planeetan turvaavan vihreän ja luontoa nujertavan ruskean siirtymän välillä on ihmiskunnan kohtalonkysymys. On mietittävä sekä paikallisesti toimivimpia ratkaisuja että globaalia oikeudenmukaisuutta. Se edellyttää ekologisen tiedon aktiivista käyttämistä päätöksenteon pohjana.
Panu Halme on luonnonsuojelubiologian ja luonnonvarojen käytön kestävyyden yliopistonlehtori Jyväskylän yliopistossa. Saara Kankaanrinta on perustajajäsen ja hallituksen puheenjohtaja Baltic Sea Action Groupissa.
Vieraskynät ovat asiantuntijoiden puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut julkaistaviksi. Vieraskynissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia näkemyksiä, eivät HS:n kannanottoja. Kirjoitusohjeet: www.hs.fi/vieraskyna/.