Natossa Suomi osallistuu täysipainoisesti yhteiseen puolustukseen ja päätöksentekoon. Nato on nyt merkittävä osa turvallisuuttamme, mutta ei suinkaan ainoa sitä määrittävä tekijä. Natolla on yhteisen puolustuksen lisäksi joukko muita tehtäviä, joiden hoitamista jäsenmailta edellytetään.
Sotilaallisen kriisinhallinnan lisäksi Naton tehtäviin kuuluvat kriisien ehkäisy sekä niiden jälkeinen vakauttaminen ja jälleenrakennus.
Kylmän sodan jälkeen Naton operatiivinen toiminta painottui sotilaallisiin kriisinhallintaoperaatioihin oman alueen ulkopuolella, erityisesti Balkanilla ja Afganistanissa. Suurten kriisinhallintaoperaatioiden vähennyttyä kriisien ja konfliktien ehkäisyllä on ollut viime vuosina näkyvämpi rooli Naton strategiassa.
Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on palauttanut Naton juurilleen kollektiiviseen puolustukseen, mutta kriisien ennaltaehkäisy nähdään yhä keskeisenä osana liittokunnan strategiaa. Samoin korostetaan sotilaallisen ja siviilikriisinhallinnan tehokkaampaa yhteyttä.
Tapahtumilla Naton rajojen ulkopuolella on vaikutusta meihinkin. Siksi Naton strategisessa konseptissa viitataan globaaleihin uhkiin, esimerkiksi ilmastonmuutokseen, tai kaukaisiinkin toimijoihin, kuten Kiinaan.
Autoritaarisuuden nousu, pandemiat ja ilmastonmuutos ovat lisänneet konflikteja ympäri maailmaa. Esimerkiksi terrorismi tarvitsee köyhiä diktatuureja tai epävakaita alueita kasvupohjakseen, ja köyhyyden vähentäminen heikentää terrorismin toimintaedellytyksiä.
Erityisesti Lähi-itä, Itä-Afrikka ja Sahel ovat aiheuttaneet huolta puolustusliitossa. Nato edellyttää osallistumista ennalta ehkäisevään työhön, siviilikriisinhallintaan sekä globaalien uhkien torjuntaan myös Suomelta. Meillä on tähän työhön olemassa oleva, toimiva ja tuttu keino: kehitysyhteistyö. Kehityspolitiikalla ja kehitysyhteistyöllä osallistumme Nato-jäsenyyden tuomiin laajempiin vastuisiin.
Suomi vahvistaa kehityspolitiikalla maiden sisäistä turvallisuutta, infrastruktuuria ja väestön toimeentuloa. Niillä on merkitystä maiden kriisinkestävyyden parantamisessa ja kriisien leviämisen ehkäisemisessä.
Kehitysyhteistyö on ollut tärkeä väline myös Suomen tuessa Ukrainalle. Ukraina on nyt suurin kehitysyhteistyön kumppanimaamme, ja tuelle on varmasti jatkossakin tarvetta.
”Turvallisuuttamme ei rakenneta ainoastaan asejärjestelmillä.
On oman etumme mukaista osallistua konfliktien ennaltaehkäisyyn. Kehityspolitiikalla vaikutetaan muuttoliikkeeseen ja pakolaisuuteen, ruoka- ja energiakriiseihin ja niiden vaikutuksiin sekä epätasa-arvoon ja ihmisoikeuksiin. Lisäksi Suomen kehitysyhteistyöpanoksilla on merkitystä haettaessa YK:n turvallisuusneuvostoon.
Yksistään vuosina 2019–2021 Suomi tuki kahtakymmentä kaikki ihmisryhmät huomioivaa ja siten kestävään rauhaan pyrkivää prosessia konfliktimaissa. Rauhanvälityksen ja kehitysyhteistyön keinoin olemme tukeneet esimerkiksi Myanmaria, Etiopiaa, Somaliaa ja Irakia. Entistä keskinäisriippuvaisemmassa maailmassa tämä lisää myös omaa turvallisuuttamme.
Kehityspolitiikka on siis olennainen osa myös Nato-Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Silti sitä ei kannata jatkossakaan alistaa kokonaan turvallisuusintresseille. Uhkia ehkäisevän työn lisäksi on joukko muita perusteluja jatkaa pitkäjänteistä työtä.
Koronaviruspandemia, hyökkäyssota Ukrainassa ja ilmastonmuutos ovat katkaisseet pitkään jatkuneen maailmanlaajuisen kehityksen. Esimerkiksi äärimmäisessä köyhyydessä elävien ihmisten määrä on lisääntynyt ensimmäistä kertaa 20 vuoteen. Samoin on käynyt nälkää näkevien määrälle, kymmenesosa maailman väestöstä on nyt kroonisesti aliravittua. Perinteiset syyt tehdä kehitysyhteistyötä eli hyvinvoinnin vahvistaminen sekä inhimillisen hädän ja eriarvoisuuden lievittäminen ovat yhä voimissaan.
Omaa turvallisuuttamme ei rakenneta ainoastaan asejärjestelmillä, vaan tarvitsemme muitakin tapoja vakauttaa ja vaikuttaa globaalisti. Kehityspolitiikka on myös Nato-Suomelle keino, ei päämäärä.
Pasi Hellman
Kirjoittaja on alivaltiosihteeri ulkoministeriössä.
Vieraskynät ovat asiantuntijoiden puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut julkaistaviksi. Vieraskynissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia näkemyksiä, eivät HS:n kannanottoja. Kirjoitusohjeet: www.hs.fi/vieraskyna/.