Tohtori Jukka Tarkka (HS Mielipide 13.4.) ja akateemikko Martti Koskenniemi (HS Mielipide 16.4.) ovat eri mieltä Ahvenanmaan demilitarisointia koskevan, vuonna 1922 voimaan tulleen sopimuksen irtisanomismahdollisuudesta. Tässä keskustelussa tulisi ottaa huomioon Ahvenanmaata koskeva toinenkin sopimus.
Vuonna 1940, pian talvisodan jälkeen, Neuvostoliitto painosti Suomen hyväksymään kahdenvälisen sopimuksen, jossa Suomi sitoutui ”demilitarisoimaan Ahvenanmaan saaret, olemaan linnoittamatta niitä sekä olemaan asettamatta niitä muiden valtioiden aseellisten voimien käytettäväksi”. Tämä sopimus, jonka toinen osapuoli on nyt Venäjä, on edelleen voimassa. Sen sijaan Neuvostoliitto ei koskaan liittynyt siihen vuonna 1922 voimaan tulleeseen, Ahvenanmaansaarten linnoittamattomuutta ja puolueettomuutta koskevaan monenväliseen sopimukseen, johon Tarkka ja Koskenniemi viittaavat, eikä Venäjäkään ole sopimuksen osapuoli.
Vuoden 1940 sopimuksen nojalla Venäjällä on oikeus pitää Ahvenanmaalla konsulinvirastoa, jonka toimivaltaan kuuluu, tavanomaisten konsulitehtävien lisäksi, valvoa saarten demilitarisointia ja linnoittamattomuutta koskevien sopimusmääräysten noudattamista. Nato-Suomessa tällainen potentiaaliselle viholliselle myönnetty oikeus on anomalia ja turvallisuusriski koko liittokunnalle. Tuon sopimuksen tekemisaikana vallinneissa olosuhteissa on tapahtunut juuri sellainen olennainen muutos, johon Koskenniemi viittaa Wienin yleissopimuksen tarjoamana mahdollisena perusteena sopimusten irtisanomiseen. Tähän mahdollisuuteen Suomen tulisi tarttua ja irtisanoa vuoden 1940 sopimus. Samalla Suomen tulisi todeta, että Ahvenanmaan demilitarisointi jatkuu vuoden 1922 sopimuksen nojalla, jonka osapuoli Suomi edelleen on.
Jos Suomessa kuitenkin katsottaisiin, että myös Ahvenanmaan demilitarisoinnista tulisi luopua, se olisi vuoden 1940 sopimuksen irtisanomisen jälkeen tehtävissä suhteellisen helposti. Koskenniemi muistuttaa ennakkotapauksesta, joka syntyi, kun Suomi irtautui yksipuolisesti Pariisin rauhansopimuksen sotilaallisista määräyksistä. Suomi voisi ilmoittaa vuoden 1922 Ahvenanmaan sopimuksen muille osapuolille, että olosuhteet ovat muuttuneet ja sopimus on vanhentunut eikä Suomi näin ollen sitä enää noudata. Vuoden 1922 sopimuksen muut osapuolet – Ruotsia vielä lukuun ottamatta – ovat kaikki Suomen Nato-liittolaisia. Ne tai Ruotsi tuskin asettuisivat asiassa poikkiteloin.
Pasi Patokallio
suurlähettiläs (emeritus)
Helsinki
Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.
