Timo Tyrväinen kirjoitti (HS Vieraskynä 15.4.), että talouskasvun demonisointi on vaarallista vihreälle siirtymälle. On hienoa, että talouskasvun ja ympäristökriisien välinen yhteys herättää keskustelua. Ekologisen kriisin aikana on tärkeää, että ymmärrämme talouden materiaalisen ulottuvuuden. Itse teksti kuitenkin sisälsi valitettavan useita harhaanjohtavia väitteitä, jotka vaativat selvennystä.
Tyrväisen mukaan kehittyneissä maissa tuotannon kasvun ja päästöjen kasvun kytkös on 2000-luvulla laajasti murtunut ja siten ilmastonmuutos olisi ratkaistavissa talouskasvuun pohjautuvassa talousjärjestelmässä. Tämä virhepäätelmä johtuu siitä, että Tyrväinen ei tee erottelua suhteellisen ja absoluuttisen irtikytkennän välillä. Tarvittavaa absoluuttista irtikytkentää ei ole havaittu riittävän laajasti, jotta Pariisin ilmastosopimuksen 1,5 asteen tavoite olisi mahdollista saavuttaa. Talouskasvu edelleen isolta osin kasvattaa hiilidioksidipäästöjä.
Tyrväinen ei myöskään huomioi, että esimerkiksi luontokadon pysäyttämisen edellytyksenä on talouskasvun ja materiaalien kulutuksen absoluuttinen irtikytkentä. Tästä ei ole empiiristä näyttöä eikä realistisia polkuja sen saavuttamiseksi. Fossiilivapaa energiainfrastruktuuri on materiaali-intensiivistä, ja talouskasvu pohjaa energian ja materian käytön kasvuun. Energian sähköistäminen siis asettaa haasteita biodiversiteettitavoitteille.
Tyrväinen toisti yleistä väärinymmärrystä degrowth-tutkimuksesta, että supistuvassa taloudessa esiintyisi laajaa työttömyyttä, tästä johtuvaa elintason laskua ja kasvavaa eriarvoisuutta valtioiden välillä. Tässä suhteessa tärkeämpää on kuitenkin talouden laatu kuin sen koko. Esimerkiksi lyhyempi työaika mahdollistaa työn riittämisen isommalle joukolle, kun taas tasaisempi varallisuuden jakaminen varmistaa, että ympäristökriisejä ei ratkaista heikompiosaisten ja ympäristön kustannuksella. Kakun kasvattamisen sijaan tärkeämmäksi muodostuu kakun jakaminen yleisen peruselintason takaamiseksi. Empiirinen tutkimus on myös osoittanut, että talouskasvun yhteys hyvinvointiin on Suomessa eriytynyt jo 1990-luvulla.
Degrowth-kirjallisuudessa ei väitetä, että talouden supistaminen olisi degrowth-ajattelussa itseisarvo. Sen sijaan ekologisesti tuhoisia ja sosiaalisesti tarpeettomia teollisuudenaloja, kuten yksityislentokoneiden ja katumaastureiden tuotantoa, tulee ajaa alas, ja laaja-alaisesti hyödyttävää tuotantoa, kuten tuuliturbiinien valmistusta, tulee vahvistaa. Talouskasvuun on kuitenkin suhtauduttava kriittisesti, sillä jos talouskasvu on talouspoliittisen päätöksenteon tärkein tavoite, muut tavoitteet jäävät alisteiseksi tälle päämäärälle.
Talouskasvun kritiikki ei ole pelottelua tai demonisointia vaan talousjärjestelmän demokratisointia.
Riina Bhatia
väitöskirjatutkija, Helsingin yliopisto
Roni Lappalainen
väitöskirjatutkija, Jyväskylän yliopisto
Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.