Timo Tyrväinen toivoi (HS Vieraskynä 15.4.) talouskasvun demonisoinnin lopettamista. Näin siis tilanteessa, jossa vuosi toisensa jälkeen kulutamme noin kolmen maapallon resurssit.
Tyrväinen totesi, että ”tuottavuuskasvun ansiosta emme enää elä 1800-luvun alun elintasoa”. Tämä on totta: nykyään lähes kaikki voivat elää materiaalisesti vauraampaa elämää kuin pieni vähemmistö parisensataa vuotta sitten. Keskimääräisen ihmisen tasolla tarkasteltuna vaurastuminen tarkoittaa kuitenkin lähes poikkeuksetta myös päästöjen kasvua. Maailman rikkain prosentti aiheuttaa noin kaksi kertaa enemmän päästöjä kuin ihmiskunnan vähänvaraisin puolisko yhteensä. Haluammeko siis, että kahdensadan vuoden päästä lähes kaikki kuluttavat yhtä paljon kuin rikkaimmat kuluttavat nyt?
Jatkuvan talouskasvun tavoittelua puoltaa Tyrväisen mukaan se, että Yhdysvaltojen ja Euroopan talouskasvu ja kasvavat päästöt eivät enää kytkeydy toisiinsa. Hänen mielestään edelleen jatkuvaa globaalia kokonaispäästöjen kasvua selittää se, että väkirikkaat köyhät kansat tavoittelevat vaurastumista.
Tyrväinen unohti mainita, että Yhdysvalloissa ja Euroopassa henkilötason keskimääräiset päästöt ovat moninkertaiset kehittyviin maihin verrattuna, minkä vuoksi suurimpien päästöjen vähentämiseen tähtäävien muutosten onkin tapahduttava rikkaissa maissa. Sitran mukaan suomalaisten keskimääräistä hiilijalanjälkeä tulisi saada laskettua noin 75 prosenttia seuraavien alle kymmenen vuoden kuluessa, jotta voisimme osaltamme edistää sitä, ettei maailman keskilämpötila nouse yli suhteellisen turvallisena pidetyn 1,5 asteen vuosisadan loppuun mennessä.
”Yhdysvalloissa ja Euroopassa henkilötason keskimääräiset päästöt ovat moninkertaiset kehittyviin maihin verrattuna.
Siitä, kuinka tällainen päästöjen vähennys tehdään, jos talouskasvu tuottaa jatkuvasti uusia kulutusmahdollisuuksia, on toistaiseksi melko vähän ajatuksia tai tutkimusnäyttöä. Tähän liittyen on huomattava, että viime aikojen päästövähennykset Yhdysvalloissa ja Euroopassa on saavutettu lähinnä olemassa olevan teollisuuden ja energiantuotannon suurimpia päästöjä leikkaamalla. Vielä ei siis ole juurikaan tarvinnut tehdä perustavanlaatuisia muutoksia tuotannossa eikä kulutuksessa.
On selvää, että tervettä taloutta tarvitaan hyvinvoinnin luomiseksi ja ylläpitämiseksi. Tarvitsemme kuitenkin myös nykyistä monipuolisempaa keskustelua siitä, mitä hyvinvointi tarkoittaa ja kuinka talousjärjestelmämme voi sitä tuottaa planetaaristen reunaehtojen rajoissa. Erityisen tärkeää on huomioida entistä tarkemmin se, että kaikki taloudellinen kasvu ei ole yhteiskunnan kokonaisedun kannalta samanarvoista eikä talouskasvu ole elintason kasvun edellytys. On käytävä keskustelua siitä, kuinka ei-kestävällä pohjalla olevasta kasvusta luovutaan samalla, kun sitä korvataan kestävällä kasvulla. Se, kuinka hyvin tässä onnistutaan, määrittelee sen, missä määrin talous voi jatkossa kasvaa.
Jarkko Levänen
kestävyystieteen apulaisprofessori
LUT-yliopisto
Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.