Kun lähden työpaikan illanviettoihin, mieheni toivottelee minulle aina hauskat illat ja lopuksi muistuttaa kauniisti: ”Remember honey, just shut the fuck up”. Eli vapaasti suomentaen, muista pitää turpa kiinni.
Tämä on meidän välistämme vitsailua, mutta siihen tiivistyy hyvin huumorin tila nykyaikana. Omassa kuplassa on turvallista vitsailla, mutta kun lähdetään muualle, on suu syytä pitää kiinni. Huumori on vaarallista.
Huumorin ongelma on se, että siitä on vaikeaa antaa tarkkoja sääntöjä. Jos kutsut lastasi pikkuapinaksi, se on söpöä, jos sanot niin jonkun muun lapselle, saat turpaan.
Huumoriin kuuluu valtarakenteiden ja tabujen haastaminen ja usein nopea reagointi. Jokainen hyvän läpänheittäjän seurassa ollut tietää, että välillä tapahtuu ylilyöntejä. Se on väistämätöntä, koska liikutaan rajalla. Aiemmin näihin ylilyönteihin suhtauduttiin armollisemmin. Nykyisin yksi väärä heitto voi johtaa uran tyssäämiseen.
Siksi on helpompaa, että työpaikoilla ei vitsailla lainkaan.
Käsikirjoittaja ja huumorintutkija Janne Zareff sanoi muutama vuosi sitten eräässä haastattelussa, että toimittajien kannattaisi hyödyntää enemmän huumoria työssään, koska sen avulla voi kyseenalaistaa itsestäänselvyyksiä ja tuoda esiin näkymättömiä valtarakenteita.
Koskaan ei ole oltu kauempana tästä. Lehdistä ovat kadonneet tyystin humoristiset palstat, kolumnit ja pakinat. Ja uutisissa huumoria käyttävä voi saman tien mennä pakkaamaan reppunsa. Huumorin katoaminen on johtanut siihen, että kun sitä joskus harvoin lehtien sivuilla näkee, sitä ei enää osata lukea oikein. Väitän, että kyky tunnistaa huumorin eri lajeja – satiiria, ironiaa ja parodiaa – on heikentynyt.
”Maailma on aiempaa tylsempi paikka.
Tämä kaikki on johtanut siihen, että maailma on aiempaa tylsempi paikka. Kun mietitään, miksi ihmiset eivät palaa etätöistä konttorille, tässä on yksi syy. Konttorilla on tylsää. Ja huumoriton työympäristö on stressaavampi. Huumoria on aina käytetty varaventtiilinä, kun pomo on ärsyttänyt. Paineita on purettu yhteisen naurun kautta. Nyt venttiili on tukossa. Eikä se ole hyvä asia edes pomoille, sillä paineet purkautuvat muilla tavoin, kuten sairauspoissaoloina.
Tarve nauraa ei ole kadonnut mihinkään. Siitä kertoo stand up -komiikan suosio. Siellä ihminen voi nauraa turvallisessa kuplassa pelkäämättä, että joutuu ongelmiin. Vastuu on ulkoistettu esiintyjälle.
Jos vastuuta ei voi ulkoistaa, on vitsit on parempi kertoa omassa kodissa, ja mieluummin yksin. Harmi vain, ettei niitä kuule kukaan muu.
Jonna Hovi-Horkan
Kirjoittaja on HS:n kaupunkitoimittaja.