Poikkeava pitkäikäisyys kiinnostaa ihmisiä ja mediaa (HS Tiede 11.4.). Lajimme ennätys on toistaiseksi 122 vuotta, mutta väestötutkijat laskevat, ettei tämä ole yläraja. Kun satavuotiaiden määrä on voimakkaasti lisääntynyt, on jopa esitetty, että joka toinen nyt syntyvistä voisi elää sata vuotta. Vanhenemisilmiön perustutkimus etenee, ja siihen liittyvät mahdolliset läpimurrot voivat hyvin tähän johtaakin, mutta tällä hetkellä ei siinä vielä olla.
Olemme Helsingin johtajatutkimuksessa seuranneet vuosina 1919–1934 syntynyttä, alun perin yli 3 000 miehen joukkoa, josta nyt jo yli 90 prosenttia on kuollut. Miehet ovat sosioekonomiselta taustaltaan samantyyppisiä eli tämä merkittävä elinikään vaikuttava tekijä on lähtökohtaisesti vakioitu.
Tässä miesjoukossa 90 vuoden iän on pystynyt saavuttamaan runsas viidennes. Sen sijaan sataan vuoteen on tähän mennessä päässyt vain 15, alle kaksi prosenttia ennen vuotta 1924 syntyneistä. Koska pieni joukko on vielä elossa, on todennäköistä, että satavuotiaaksi päässeiden osuus koko joukossa lisääntyy, mutta tuskin paljon.
Satavuotiaiden kokonaismäärä on toki voimakkaasti kasvanut: kun heitä 1960-luvun lopulla oli Suomessa alle 20 henkilöä, nyt satavuotiaiden määrä on yli 1 100, heistä miehiä noin 200. Lisäykseen vaikuttaa vanhusväestön määrän voimakas kasvu, mutta myös paremmat elinolot, tehokkaampi sairauksien ennaltaehkäisy ja terveydenhuollon kehittyminen. Moderni vanhuslääketiede, geriatria, edesauttaa useamman pääsyä 90 vuoden ikään.
Tosiasia kuitenkin on, että 90 ikävuoden saavuttamisen jälkeen portti satavuotiaaksi käy hyvin ahtaaksi. Vaikka sairaudet olisivat hyvin hallinnassa, solujen ikääntymisen myötä elimistön rapistuminen etenee vääjäämättä.
Poikkeusyksilöiden pohtimisen sijaan suurempi kiinnostus pitäisi kohdistaa siihen, miten 90-vuotiaaksi päästäisiin mahdollisimman toimintakykyisenä. Aiemmilla elintavoilla on tähän vahva vaikutus. Johtajatutkimuksessa suurempi lihasmassa ja pienempi rasvakudoksen määrä keski-iässä paransi miehen mahdollisuuksia päästä korkeaan ikään. Liikkumattomuudella ja ylensyönnillä on kauaskantoisia vaikutuksia.
geriatrian emeritusprofessori, Helsingin yliopisto ja Hus
professori, Helsingin yliopisto
Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, jotka HS:n toimitus on valinnut ja toimittanut. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.
