Uutinen viidestä uudesta tornista Keilaniemeen (HS 19.4.) sai itkun partaalle. Mikä Espoon päättäjiä riivaa? Jokainen neliösentti pitää rakentaa ja jokainen kallio louhia parkkihalliksi.
En tiennyt itkeäkö vai nauraa, kun kerrottiin, että väliin tulee puisto virkistäytymistä ja luonnon monimuotoisuuden vaalimista varten.
Lapsuuteni Keilaniemi oli koskematon korpikuusikko kallioineen ja rantapoukamineen, minne Otaniemen partiolaiset tekivät jännittäviä retkiä. Rannalla oli vaatimaton uimaranta pukukoppeineen, ja siellä uimme kesät ja kävimme uimakoulua merkkejä suorittaen.
Agraari Espoo oli huomattavan kaunis luonnoltaan, kalliot, meri, metsät ja maatilojen laitumet loivat vaihtelevat maisemat. Siinä voitiin puhua luonnon monimuotoisuudesta.
Matka nykyisen Keilaniemen läpi saa aina palan kurkkuun. En voi olla ajattelematta, kun pohjoisessa puhutaan maisemia rumentavista tuulipuistoista, että hekin voivat ottaa vastaan joitakin iskuja siitä, mitä elintason tavoittelu teknologialla ja bisneksellä vaatii. Me Uudellamaalla syntyneet emme tunnista lainkaan omia kotiseutujamme.
Laura Krohn Voipio
Otaniemen lapsi, Kirkkonummi
Lukijan mielipiteet ovat HS:n lukijoiden kirjoittamia puheenvuoroja, joita HS:n toimitus valikoi ja toimittaa. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.
